Maidoton ja gluteeniton - onko kaikkien pakko?

Minulle vinkattiin äsken sosiaalisessa mediassa pyörivästä arkiruokahaasteesta, jossa ihmiset haastavat toisiaan ottamaan kuvia tekemistään ruuista. Kuvia varten annokset ovat tietysti huolellisesti aseteltuja, koska eihän Instagramiin kehtaa laittaa rahvaanomaisia kuvia. Pöytäliinat ovat viiden lapsen perheessäkin kumman vaaleita ja lautaset ovat hienointa mahdollista desingia. Mutta mikä tärkeintä, pitää trendien aallonharjalla surffaavan perheenäidinkin noudattaa maidotonta ja gluteiinitonta ruokavaliota. Asiaan kuuluu tietysti sekin, että kaikki on niin luomua tai lähiruokaa kuin olla ja voi, lihat ostetaan suoraan tuottajilta ja kasvikset haetaan torilta, jos ei omaa kasvimaata ole. Tämän tien valinneet taitavat olla trendikkäitä kaupungeissa asuvia, joiden tulot sallivat tuollaisen hifistelyn. Epäilen, ettei kauhean monella korkeintaan keskituloisilla lapsiperheiden vanhemmilla ole varaa ihan noin kovaan kikkailuun.

Kuten fitnessmimmitkin, saavat arkiruokahaasteeseen osallistuvat niinkin yksinkertaisen ruuan kuin puuron kuulostamaan jotenkin niin ihmeelliseltä, kun se on gluteenitonta. Syön itsekin harva se aamu puuroa, mutta kyseessä ei ole sentään niin ihmeellinen asia, että minun pitäisi ilmoittaa siitä somessa. Ja uskokaa tai älkää, laitan myös runsaasti marjoja päälle siksi, että ne saavat puuron maistumaan paremmalle. Onhan niissä ties mitä hyviä vitamiineja jne., mutta ensisijaisesti käytän niitä puuron ja rahkan kanssa maun takia.  Gluteeniton kaurapuuro sen sijaan vaikuttaa olevan joku ihmeruoka tavalliseen puuroon verrattuna.

Gluteenin lisäksi jotkut ravintogurut, itseoppineet personal trainerit, luolamies-crossfittaajat ja kaikkitietävät fitnessmimmit ovat julistaneet maidon pannaan. Kuten olen aiemmassa postauksessani kirjoittanut, on gluteeniton ja maidoton ruokavalio hyvä vaihtoehto silloin, jos edellä mainitut aiheuttavat ongelmia terveyden kannalta. Esimerkiksi kalalle allerginen jättää luonnollisesti kala-aterian väliin ja syö jotain muuta. Jokainen syököön puolestani niin gluteenitonta ja niin maidotonta ruokaa kuin haluaa, mutta miksi sitä tarvitsee julistaa sen kummemmin? Osa maidottomaan ruokavalioon siirtyneistä hehkuttaa vatsan toimivan paljon paremmin ja muutenkin voinnin parantuneen. Kun heiltä kysytään aikaisemmin juotua päivittäistä maitomäärää, on vastauksena usein "pari-kolme litraa päivässä". Eli taas mennään ääripäästä toisen, kuten nykyään kuuluu. Sama leivän ja viljatuotteiden suhteen: ei ruisleipääkään ole ehkä fiksua syödä kymmentä palaa joka aterialla, mutta ei siitä tarvitse kokonaan luopuakaan, jos ei ole esim. keliaakikko.

Mielenkiintoista tässä ilmiössä on se, että ihmiset muuttavat ruokavaliotaan radikaalisti, julistavat sen aikaansaamaa onnea ja autuutta, mutta kuvista päätellen eivät ole sen kummemmassa kunnossa kuin aikaisemminkaan. Unohtuiko kenties liikunta vai onko maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla niin kovassa huudossa päällä, että sitä on pakko hehkuttaa joka tapauksessa? Vuosia takaperin itseäni huvitti kovasti, kun karppauksesta tuli muotia, jonka seurauksena kaupoissa myytiin karppausleipää, voin kysyntä kasvoi kovasti, ja ihmiset kumarsivat karppausmessias Antti Heikkilän kuvalle. Eräällä keskustelupalstalla nuori karppaajamimmi vauhkosi hiilarien epäterveellisyydestä ja tottakai oman ruokavalionsa ylivertaisuudesta. Sama mimmi kuitenkin poltti tupakkaa, biletti kovasti ja treenasi aika vähän. Karppaus oli ja meni, mutta onneksi ruokavaliohurahtajille on vaihtoehtoja tarjolla. Ei muuta kuin kokeilemaan kehon puhdistavaa ruokavaliota! Ja mikään ruokavalio ei toimi, jos joka päivä ei tule vähintään viittä ruokakuvaa Instagramiin. Perheenäiti kertoi siirtyneensä maidottomaan ruokavalioon ja siksi aamukahvikin on munalattea. Hyvä, että munaa on edelleen tarjolla...

                                                                            

Eikö fitnessintoilijoille kelpaa tavallinen kotiruoka?

Olen myös jonkin verran selaillut fitnessmimmien ja bodarien blogeja, ihmetellen kovasti heidän käsitystään monipuolisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Tietysti kaikki eivät ole onneksi yhtä hurahtaneita kuin toiset, mutta varsinkin monilla fitnessintoilijoilla käsitys terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta on aika suppea. Pääruokana syödään aina kanaa, riisiä ja parsakaalia, ehkä joskus jauhelihaa. Ymmärrän kyseisten lajien vaativan tiukkaa ruokavaliota kisoihin valmistautuessa, mutta monella offseasonin ruokavalio näyttää yhtä suppealta. Joskus tuntuu hieman huvittavalta, että minä taidan syödä enemmän kasviksia kuin bodarit, jotka hehkuttavat syövänsä puhdasta ja terveellistä ruokaa. Olen aina ihmetellyt sitä, miksi porsaanliha on fitnesspiireissä jonkinlaisessa pannassa. Eihän esim. porsaan sisä- tai ulkofileessä ole edes kovinkaan paljoa rasvaa.

Vaikka tykkään todella paljon hampurilaisista, pizzasta, snägäriruuasta ja mitä hienommista kovan rasvan ja nopeiden hiilareiden yhdistelmistä, myönnän auliisti pitäväni myös perinteisestä kotiruuasta. Nykyään vaikuttaa siltä, että nämä ruuat ovat joidenkin mielestä lähes epäterveellisiä, eikä niitä pitäisi syödä kuin satunnaisesti. Siis sellaiset ruuat kuten siskonmakkarakeitto, nakkikastike, karjalanpaisti ja perunamuusi, makaronilaatikko, hernekeitto, porsaankyljykset, jauhelihakastike ja pasta jne. Toki näilläkin ruuilla saa itsensä lihotettua - milläpä ei saisi. Mutta käsittääkseni liikkuva ihminen voi syödä kyseisiä ruokia ilman kamalaa huolta rapistumisesta, kunhan määrät ovat oikeanlaisia suhteessa kulutukseen. En usko, että kovin moni huippu-urheilija joutuu potemaan huolta lihapullien ja perunoiden syömisestä - vaikka lihapullissa onkin yleensä hieman jauhoja ja perunassa lähes tappavan vaarallista tärkkelystä.

                                                                                 Mieluummin välillä tätä kuin pelkkää kanaa ja riisiä joka päivä!
 

www.kotikokki.net/media/cache/large/recipeimage/large/52d6e261d074a9ec0e0d1389/original.jpg