tag:blogger.com,1999:blog-67346915249955316792024-03-14T08:10:01.560+02:00EatFatStayFit - virallinen antifitnessblogiFitnessbuumia toisesta näkökulmasta katsovan entisen himotreenaajan mietteitä ja erilaisia ruokavinkkejä. Ajoittain käsittelyssä myös muu urheilu.EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.comBlogger20125tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-693241196886964582017-10-29T21:59:00.000+02:002017-10-29T22:03:24.435+02:00Unbroken-reportaasi: CrossFit-kisat paikan päällä koettunaSynkän ankeaa ja räntäistä lokakuun loppua kaikille teille Lohiloa ja Nocco BCAA:ta naamanne tunkeville lukijoilleni ja fitnessbeibeille! Kirjoitustauko venähti turhan pitkäksi, vaikken kenellekään vastuussa olekaan. Nyt kuitenkin on hyvä hetki palata kirjoittamisen pariin, koska tein viikonloppuna jotain ennenkokematonta - kävin Espoossa seuraamassa CrossFit-kilpailuja ihan paikan päällä! Minut tunnetaan kyseisen lajin kritisoijana, joten moni varmasti ihmettelee, olenko seonnut lopullisesti. Totuus on se, että eräs treenikaverini sai kontaktiensa kautta vapaaliput CrossFitille tyypilliseen, yliampuvan hollywoodmaisesti nimettyyn <b><i>Unbroken</i></b>-tapahtumaan, ja uteliaana tyyppina olin tietysti valmis katsomaan, olenko ollut täysin väärässä lajin suhteen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLbuxW3i1rxNnIv3PxF-VQIm2fx7pY89v9dGCSEVow8ntnJ-qqo4Sn6URcR1ostmGQNH0bLfruIhgcKU16ffAw1GP5xI67bSDDAthcBZbcybEeouhDDeKTLAZpLbCY190IBAjdnqba9zc/s1600/20171028_112755.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLbuxW3i1rxNnIv3PxF-VQIm2fx7pY89v9dGCSEVow8ntnJ-qqo4Sn6URcR1ostmGQNH0bLfruIhgcKU16ffAw1GP5xI67bSDDAthcBZbcybEeouhDDeKTLAZpLbCY190IBAjdnqba9zc/s400/20171028_112755.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tälläinen liina oli kisapaikan edustalla. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>
Ihmiset kisapaikalla</h3>
<h3>
</h3>
Aika nopeasti kävi ilmi, että tietyt päässäni olleet ennakkokäsitykseni CrossFit-porukasta pitivät paikkansa: partoja näkyi siellä sun täällä, joillakin <b>Teemu Packalenilta </b>matkittua viiksimallia, verkkolippiksiä lätsä niskassa, <i><b>Roguen</b> </i>kamppeita ja erilaisilla CrossFitin kovuutta julistavilla motivaatio-t-paidoilla, joissa saattoi lukea esim. "My girlfriend is stronger than you". Harmi vaan, ettei minulla ole t-paitaa, jossa lukee "I lick your strong girlfriends pussy better than you". Näkyipä paikalla pikkulapsikin CrossFit-paita päällä, mikä ei herättänyt minussa kauhean positiivisia ajatuksia. Naisia oli katsomossa aika paljon, ja osan ajasta keskityimme kaverin kanssa CrossFit-neitojen takamusten ja rintavarustuksen analyyttiseen arviointiin.Valitettavasti meistä taisi huokua se, ettemme kuuluneet oikein joukkoon, emmekä päätyneet sen kummempaan kontaktiin paikalla olleiden naisten kanssa. Käytävillä näkyneiden kisaajien ja lajin harrastajien ulkoisesta olemuksesta johtuen aikaisempi ennakkokäsitys lajista tietyntyyppisten trendikkäiden nuorten ihmisten - sanoisinko <i>atleettihipstereiden - </i>lajina<i> </i>vahvistui<i>. Fist bumpit </i>näyttivät myös olevan porukan suosiossa, ja selvästi niin kisaajat kuin katsojatkin yrittivät luoda paljon puhuttua positiivista ilmapiiriä. Vaikka CrossFitin harrastajat sanovat lajin olevan jotain ihan muuta kuin ulkonäkökekseiset fitnesslajit, niin silti kovin laittautuneita monet naiskisaajat olivat, eivätkä mikroshortsitkaan olleet jääneet kaikilta kotiin. <br />
<br />
Kisat olivat jo hyvässä vauhdissa meidän saavuttua paikalle, ja olo oli kuin olisi tullut hurmoshenkisen amerikkalaisen maallikkosaarnaajan tilaisuuteen. Suurin osa yleisöstä oli todennäköisesti CrossFit-saleilla treenaavia ja kisaajien perheenjäseniä. Yleisö kannusti kiivaasti omia suosikkejaan ja piti kovaa ääntä, mikä on aina mukava juttu urheilukilpailuissa. Varsinkin naiskilpailijat vaikuttivat saavan todella kovaa kannustusta omiltaan. Laji on ilmeisen hyvässä nosteessa siitä päätellen, sillä katsomo oli aivan täynnä. Voi olla, että CrossFit-saleilla ollaan aktiivisia järjestämään yhteisreissuja kisoihin, sillä eri <i>boksien </i>paitoja näkyi lehtereillä ja käytävällä runsaasti.<br />
<br />
<h3>
Missä makkarat?</h3>
<br />
Urheilutapahtumien tulisi olla viihtyisiä tapahtumia, joissa katsojille on tarjoilla laadukasta syötävää ja virvokkeita. Tämä ei tietenkään toteudu kauhean hyvin suomalaisissa tapahtumissa, koska puitteet ovat mitä ovat. Unbroken-tapahtuman lippu maksoi kuitenkin reilut 20 euroa, joten odotin paikalla olevan hot dog -kojuja jne. Vaan ei! Myytävänä edes suomalaisiin urheilutapahtumiin kiinteästi kuuluvia kisamakkaroitakaan; lieneekö tähän CrossFit-väen paleo- tai Zone-dieetti-innostus ja halu välttää prosessoituja elintarvikkeita? Peräti kymmenen euroa maksaneen pienehkön jambalaya-annoksen lisäksi myytävänä oli ruisleipää ja pullaa. Kunnon kisaeväät jäivät siis haaveeksi, jonka seurauksena läheinen Mäkkäri houkutteli koko ajan. Ilmaismaistiaisina oli tarjolla<b> <i>Teho</i></b>-palautumisjuomaa ja <b><i>Battle Oats </i></b>-patukoita. Teho on hyvää, Battle Oats -patukoihin en vähiä rahojani uhraisi. Katsomon käytäviltä löytyi myös ylihintaisten kompressiokalsareiden ja sykemittareiden myyntikojut.<br />
<br />
<h3>
Katsojaystävällistä viihdettä?</h3>
<h3>
</h3>
Tapahtuma alkoi aamuyhdeksältä ja päättyi alkuillasta, joten mistään parin tunnin viihteestä ei ollut kyse, mikäli halusi seurata kaikki lajit alusta loppuun. Me ehdimme katsoa vain kahta lajia: <i>Do you need a pistolia</i>, jossa kilpailijat tekivät rinnallevedon, työnsivät (tai nylkyttivät painon jotenkin) ylös ja tekivät kaksi toistoa valakyykkyä. Onnistuneen suorituksen jälkeen siirryttiin seuraavalle paikalle, jossa odotti raskaampi paino. Jos kilpailija ei onnistunut valakyykkäämään painoa hyväksysti, joutui hän tekemään pistoolikyykkyjä, joiden määrä käsittääkseni ratkaisi sijoituksen saman painon kohdalle jääneisiin urheilijoihin verrattuna. Toisena lajina oli <i>Heart rate plunge</i>, jossa poljettiin <i>Wattbike-</i>kuntopyörällä tietty määrä kaloreita, siirryttiin hyppimään boksin päälle ja loppuun heitettiin kuntopalloa ylös merkkiin. Näistä ensimmäinen oli minusta huomattavasti kiinnostavampi, ja sekä naisten että miesten joukossa oli kieltämättä kovakuntoisia ja vahvoja tyyppejä. Vaan sekin tuli todistettua, että kovalla tahdilla tehdyissä suoritteissa tekniikka kärsii, ja osa nostoista näytti hyvin pelottavilta. Tästähän CrossFitia on kritisoitu usein, eikä syyttä - todistimme lähes aitiopaikalta itsekin, kuinka naiskilpailija rikkoi olkapäänsä valakyykkyä tehdessään. Hoitohenkilökuntaa ei näkynyt olevan kisalavan välittömässä läheisyydessä, mikä tuntuu todella hölmöltä, kun tietää lajin riskit.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgP9UJJaNy-dck9dT1VHvliOvuvXhNOV_SV3W1uVGfrKbZLebTWTICFWQllr9nZ_pkaAo8E7-g2q8LuHRsPG8DPoZSRSS0mvdnPb6BOQp2a_N8UrOAbkY4VwMoyqSFcIjAnZCTZJsK26o/s1600/20171028_122058.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgP9UJJaNy-dck9dT1VHvliOvuvXhNOV_SV3W1uVGfrKbZLebTWTICFWQllr9nZ_pkaAo8E7-g2q8LuHRsPG8DPoZSRSS0mvdnPb6BOQp2a_N8UrOAbkY4VwMoyqSFcIjAnZCTZJsK26o/s400/20171028_122058.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Do you need a pistol?</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Heart rate plunge oli rehellisesti sanottuna tylsää seurattavaa: kuntopyörän polkeminen, boksin päälle loikkiminen ja kuntopallon heittäminen ei yksinkertaisesti ole millään tavalla innostavaa katsottavaa. En kiistä, etteikö laji vaatisi kovaa kuntoa ja monipuolisuutta, mutta en vain keksi, miten kuntopiiriharjoitteiden seuraamisesta katsomosta käsin saisi kovinkaan viihdyttävää. CrossFit-harrastajat ajattelevat asiasta varmasti eri tavalla, ja se heille suotakoon. Nähdyn perusteella CrossFit-kilpailut eivät ole minun silmiini kovinkaan viihdyttäviä tapahtumia.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz8T6-6NiRBJNmHQSjSQt6h8AptBqxjc8roYynHWPhywsqED68VRFaUmnWPuT9jyACfypbFameHzvCE1fgjA8CvfKoMLzUQr7KjDT_MXcCExs0g9s1EnleZ72c7jWQ8A628qThoxdz4Jg/s1600/20171028_140534.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz8T6-6NiRBJNmHQSjSQt6h8AptBqxjc8roYynHWPhywsqED68VRFaUmnWPuT9jyACfypbFameHzvCE1fgjA8CvfKoMLzUQr7KjDT_MXcCExs0g9s1EnleZ72c7jWQ8A628qThoxdz4Jg/s400/20171028_140534.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Heart rate plunge: </i>boksille hypitään...<br />
<i></i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicLcGOf3OjlZCZUk7ciYuT8s91UywU1NUh8AQwXbjYJt_TrLtCx3znQIgFxlmuix22j0-Q9eNL5ABdxXtJXel7YDdHUMe3S7CwnBWIRg8wAmXKOFFiVW601PDz2mxDfZtl7bzK-Ilv238/s1600/20171028_140614.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicLcGOf3OjlZCZUk7ciYuT8s91UywU1NUh8AQwXbjYJt_TrLtCx3znQIgFxlmuix22j0-Q9eNL5ABdxXtJXel7YDdHUMe3S7CwnBWIRg8wAmXKOFFiVW601PDz2mxDfZtl7bzK-Ilv238/s400/20171028_140614.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">...ja palloa heitellään.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vaikka oli ihan valaisevaa käydä katsomassa useasti kritisoimaani lajia paikan päällä, ei se muuttanut hirveästi mielipidettä lajini suhteen: minusta ei olisi läheskään kaikkiin juttuihin, joita CrossFit-kisaajat joutuvat tekemään, mutta toisaalta en pidä lajia varsinkaan kilpaurheilumuodossa erityisen järkevänä saati viihdyttävänä. En usko, että tavalliselle penkkiurheilijalle kisojen seuraaminen on erityisen kiinnostavaa, vaan eniten vastaavista tapahtumista saavat irti CrossFit-harrastajat tai muuten lajiin intohimoisesti suhtautuvat.<br />
<br />
Vaan eipä kukaan voi enää moittia minua siitä, ettenkö olisi tutustunut CrossFitiin lähemmin! Seuraavaksi pitänee mennä katsomaan keväällä Helsingin kulttuuritalolla järjestettäviä fitnesskarkeloita. Voisiko joku ystävällisesti järjestää vapaaliput?EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-84350549004011952182017-05-30T22:09:00.000+03:002017-05-30T22:09:22.953+03:00Bikini fitnessin suosion syytTerve pitkästä aikaa! Taas on kulunut pari kuukautta viimeisestä postauksestani, joten eiköhän ole jo korkea aika kirjoitella uutta juttua. Bikini fitness on taas ollut esillä julkisuudessa huhtikuussa käytyjen Fitness Classic -kilpailujen ja erioten Ylen esittämän <a href="http://areena.yle.fi/1-3178953" target="_blank"><b>Muodonmuutoksia</b></a>-dokumentin myötä. Ja ehtihän <b>Arman Alizadkin </b>sivuta bikini fitnessiä <b><i>Pohjantähden alla</i> </b>-sarjassaan. Katsoin itse Muodonmuutoksia-dokkarin ja seurasin hieman sen aiheuttamaa reaktiota fitnesspiireissä, mikä ei arvatenkaan ollut ilahtuneen hyväksyvä. En itsekään pitänyt dokumenttia erityisen objektiivisena, mutta se toi aika hyvin esille juttuja, joita jokaisen bikini fitness -kisoista haaveilevan kannattaisi miettiä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/zQenj6otbOY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/zQenj6otbOY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<h3>
Ohimenevä muoti-ilmiö vai pysyvä trendi?</h3>
<br />
Suomessa bikini fitness -kilpailuja on järjestetty vasta muutaman vuoden ajan, mutta osallistujamäärät ovat kasvaneet tasaisesti ja lajin suosio nossut. Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten moni salimimmi haaveili lavasäteilystä <i>body fitness -</i>sarjoissa, sekoitti bikinin tulo lajivalikoimaan pakan täysin. Tämän kevään Fitness Classicissa bikini fitness sarjoja löytyi lähes jokaiselle: junioreille, aloitteilijoille, masterseille eli yli 35- ja yli 45-vuotiaille ja vielä yleinen sarja. Joissain sarjoissa oli jopa kolme eri pituusluokkaa, joihin kaikkiin riitti osallistujia. Tällainen suosio kertoo siitä, että bikini fitness on selvästi se juttu, joka motivoi heitä treenaamaan ahkerasti ja noudattamaan tiettyä ruokavaliota. Bikini fitness -kisaajat kuten <b>Anna Virmajoki </b>ovat tietyn porukan idoleita ja heillä on kohtalaisen paljon seuraajia esim. Instagramissa. <br />
<br />
Keskustelu nuorten naisten ulkonäköpaineista ja kauneusihanteiden vääristymisestä ovat vähän väliä tapetilla. Joidenkin mielestä bikini fitnessin suosio on ennen kaikkea positiivinen seuraus siitä, että terveelliset elämäntavat ja säännöllinen treenaaminen ovat vihdoin ajaneet ohi ajasta, jolloin naisen tuli olla yksinkertaisesti laiha. On erittäin hyvä juttu, että niin miehet kuin naiset pitävät huolta kunnostaan ja kehoistaan. Mutta bikini fitness -buumissa on paljon juttuja, joihin suhtaudun kyseenalaistaen. Ensinnäkin lajin vetovoima näyttää johtaneen siihen, että moni vasta salilla aloitteleva nuori mimmi on jo täyttä häkää menossa kohti kisalavoja sen enempää miettimättä. Tämä onkin itseäni eniten askarruttava kysymys: osallistutaanko kisoihin siksi, että sitä todella halutaan vai siksi, että se on nyt niin muotia keikistellä lavalla? Todella monelle nuorelle ja itse asiassa vanhemmallekkin naiselle bikini fitness -harrastus vaikuttaa olevan myös oiva keino tuoda itseään esille somessa. En tietenkään voi kuin arvella naisten motiiveja postailla jatkuvasti melkein samanlaisia kroppakuvia Instagramiin, mutta todennäköisesti osalla kyseessä on hyväksynnän hakeminen ja oman itsetunnon pönkittäminen tykkäysten avulla. En väitä, että kaikki hakevat näitä asioita, mutta monelle se vaikuttaa antavan lisäbuustia jatkaa valitsemallaan tiellä.<br />
<br />
Yksi syy bikini fitnessin suosioon lienee se, että esim. body fitnessiin
verrattuna kilpailemaan voi lähteä lyhyemmällä treenitaustalla. Mahtaako suosioon
vaikuttaa sekin, että monelle nuorelle naiselle lavalla esiintyminen voi
olla eräänlainen "prinsessapäivän" muoto meikkeineen, biksuineen,
hiusjuttuineen, rakennekynsineen jne.? Tämäkin on vain allekirjoittaneen arvailua, joten oikaiskaa, jos olen ihan hakoteillä.<br />
<br />
Bikini fitness -kilpailijat korostavat myös usein haastatteluissa lajin kurinalaisuutta ja haasteellisuutta. En ole mikään ihmisen biologian ja fysiologian asiantuntija, mutta on selvää, että kroppa joutuu kisadieetin aikana aika äärimmilleen. Muodonmuutokisia-dokkarissa näkyi hyvin selvästi, miten nälkiintyneiltä naiset näyttivät hieman ennen kisoja, ja väsymys paistoi heidän kasvoiltaan. Jos bikini fitness -kropan ajatellaan olevan miesten silmissä naisen unelmavartalo, eivät nuo mimmit näyttäneet mielestäni kovinkaan houkuttelevilta selvästi törröttävine kylkiluineen. Kisavärin maalaamisen ja meikkaamisen jälkeenhän naiset ovat kuin aikuisviihde-elokuvasta, joten kontrasti on aikamoinen. Mutta ulkonäköä paljon isompi juttu on se, miten kisadieetti saattaa sotkea naisten hormonitoiminnan totaalisesti. Tästä löytyy googlettamalla ihan riittävästi entisten kisaajien omakohtaisia kokemuksia, joten en paasaa aiheesta sen enempää. Kaikesta huolimatta näyttää siltä, ettei bikini fitness ole kuolemassa pois, vaan uusia kisaajia tulee jatkuvasti. Ottakaa kuitenkin arvon wnb-fitnesspimut huomioon, <a href="http://www.is.fi/viihde/art-2000005228384.html" target="_blank">mitä valtakunnan fitnessjulkkiskin totesi hiljattain lajistaan.</a><br />
<br />
Oma lukunsa on se, että <i><b>Iltalehden </b></i>nettisivuilla<i><b> </b></i>uutisoidaan jonkin verran fitnesskilpailuiden tuloksia ja etenkin bikini fitness -kilpailijoiden taustoista eräänlaisina tuhkimotarinoina. Milloin hehkutetaan neljän lapsen äidin kuntoa ja milloin yli nelikymppistä kisaajaa. Hieno homma, että he jaksavat treenata ja pitää itsensä kunnossa muun elämän ohessa tai siitä huolimatta, mutta vastaavanlaisia arjen sankarittaria löytyy muidenkin lajien piiristä. Ehkei vaan ole yhtä muodikasta kirjoittaa juttua äidistä, joka pysyy kovassa kunnossa hiihtämällä ja uimalla.<br />
<b> <i><span style="font-size: x-small;"> </span></i></b><br />
<h4>
<b><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><i> Tähän verrattuna allekirjoittaneen omat treenit ovat ihan sunnuntaijumppailua - paperia, kuten eräs lajinsa SM-kultamitalisti sanoisi.</i></span></span> </b></h4>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/p1RmL_Ym3gE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/p1RmL_Ym3gE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<h3>
</h3>
<h3>
Kauneuskilpailu toisin kriteerein</h3>
<br />
Erityisesti bikini fitnessin rinnastaminen urheiluun saa niskavillani nousemaan, sillä minun näkökulmastani se on kauneuskilpailu omilla kriteereillään. Siteraaus <i><b>Suomen Fitnessurheilu ry:n </b></i>sivuilta:<br />
<br />
<i>Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on
terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla liikaa lihasmassaa
tai -erottuvuutta. Kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen.
Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden <b>ja
arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset</b>. </i>(http://suomenfitnessurheilu.fi/saannot/bikinifitness/)<br />
<br />
Urheilussa suoritus on se, joka ratkaisee tuloksen, eivät ulkoiset tekijät. Näin ollen bikini fitness on minusta hyvin kaukana varsinaisesta urheilusta. Kyllä, dieettaaminen on rankkaa ja treenaaminenkin on kurinalaista, mutta silti se ei vaikuta mielipiteeseeni. Sama koskee myös muita kehonesittelylajeja. Mitä tulee bikini fitness -poseerauksiin, ovathan ne aikamoista pakaroiden tyrkyttämistä, mutta mikäs siinä. Tyrkyttäisipä joku minullekin.<br />
<br />
Urheilullisen ja terveen näköisestä kehosta jokainen voi olla montaa mieltä. Minusta kovinkaan moni bikinikisaaja ei lavakunnossa näytä erityisen terveeltä tai urheilulliselta. Hiukan korkeammissa rasvoissa tilanne on toki erilainen ja silloin nämä naiset näyttävät uskoakseni monien mielestä paremmilta. Mitä tulee urheilulliseen naisvartaloon, itse tykkään enemmän esim. pikajuoksijanaisten tai hyppylajien edustajien vartaloista. Mikä hienointa, heidän lajeissaan mitataan suorituskykyä, ei pelkkää ulkonäköä.<br />
<br />
<i><b>Jos tämän luettuanne haaveilette edelleen fitnesskisoista, seuraavassa kirjoituksessani annan kullanarvoisia vinkkejä jokaiselle aloittelevalle fitnessmimmille.</b></i><br />
<br />
<br />
<h3>
</h3>
<br />
<br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-45442753047473156872017-03-26T20:44:00.001+03:002017-03-26T20:52:14.144+03:00Instagramin täydelliset fitnesspariskunnatEdellisestä postauksestani on vierähtänyt tovi, joten näin rantakuntoon valmistavan treenikauden alkaessa hiljalleen käsillä ajattelin aktivoitua tämän blogin päivittämisen suhteen. Kirjoittajan omat treenit ovat olleet lähinnä salilla juttelemista ja jonkinlaista nimellistä kuntoilua, mutta onneksi ruoka on maistunut. Tällä kertaa jaarittelen niitä näitä sosiaalisessa mediassa ja erityisesti Instagramissa fitnesshenkisiä parisuhteitaan esitteleviä ihmisiä. <br />
<br />
<h3>
Aitoa onnea vai kulissia?</h3>
<h3>
</h3>
Tämä kirjoitus voisi koskea monilta osin koskea muitakin kuin ahkerasti salilla treenaavia ja tuloksiaan somessa esitteleviä pariskuntia, sillä hyvin moni nuori tai nuorehko ihminen osoittaa nykyään eri tavoin, kuinka hyvin elämässä pyyhkii. Eikä siinä mitään, hienoahan se on, jos ihmisillä menee näinä aikoina hyvin. Sekin on oikein hienoa, että ihmiset löytävät rinnalleen toisen sopivan yksilön, jonka kanssa elämä on astetta mukavampaa. Kyse on kuitenkin siitä, esittävätkö tietyt pariskunnat elämänsä olevan jotain sellaista, mitä se ei välttämättä oikeasti ole. Täydelliset fitnesspariskunnat eivät ainoastaan jaa elämässään kuntosaliharrastusta ja ns. terveellisiä elämäntapoja, vaan somepostauksista päätellen he matkustelevat jatkuvasti luksuskohteisiin, koti on aina viimeisen päälle kunnossa, integroitu jääkaappi on täynnä parasta mahdollista sisäfilettä ja autokin on keskimääräistä hienompi. Nämä pariskunnat ovat tietenkin myös ulkonäöltään todellisia unelmapareja. Oma lukunsa ovat naisen kaverit, jotka ylistävät pariskunnan elämän ihanuutta kaikin mahdollisin tavoin ja kuorruttavat siirappista sanomaansa kymmenillä hymiöillä.<br />
<br />
Fitnesspariskunnilta tulee yhteisiä treenipostauksia, kuvia käsi kädessä tehdyistä lisäravinnetilauksista ja toki kuntokuviakin, joissa mies on kireä kuin viulunkieli ja naisen persen ja tissit saavat kuolan valumaan yhden sun toisen miehen suusta. Näitä kuvia maustetaan sitten ihanilla hashtageilla, kuiten <i><b>#swolemate </b></i>ja <i><b>#fitcouple</b></i>. Jos pariskunnalla on lapsia, on heidänkin elämänsä täydellistä mahtavine harrastuksineen jne. Täydellistä elämäänsä esittelevien ihmisten kuvia katsellessa kannattaa kuitenkin muistaa, että heilläkin on omat haasteensa ja murheensa: kuvitelkaapa sitä paskan hajua, joka leijuu fitnesspariskunnan kämpässä runsaan heraproteiinin käytön seurauksena! Nämä pariskunnat eivät ota koskaan kuvia todellisesta arjestaan, johon kuuluvat mm. treenivaatteiden jatkuva peseminen, loputtomat kauppareissut ja dieetillä nälästä johtuva jatkuva tiuskiminen.<br />
<br />
Yleisesti ottaen jatkuva onnen esittäminen herättää ainakin minun kyynisessä mielessä vain epäilyksen siitä, onko kaikki todella niin loistavasti kuin somepäivitykset antavat ymmärtää. Täydellisten fitnesspariskuntien kuvista heijastuu välillä hyvin kova suorittaminen -on oltava kovassa kunnossa, kumppanin tulee olla parasta a-luokkaa ja työnkin pitäisi olla mielellään keskimääräistä paremmin palkattua. Jos ihminen oikeasti nauttii tuollaisesta elämäntyylistä, ei siinä ole mielestäni mitään väärää. Mutta jos "täydellisen elämän" esitteleminen johtuu vaikkapa omasta epävarmuudesta tai tarpeesta pitää yllä epämääräisiä kulisseja tai vastahakoisuudesta myöntää asioiden todellinen laita, ollaan hankalalla tiellä. Varmasti yksi sun toinen tietää pariskuntia, joilla asiat eivät ole ihan yhtä auvoisesti kuin he antavat somessa ymmärtää, oli sitten kyseessä fitnesspariskunta tai ei.<br />
<br />
<h3>
Fitcouple - somen ideaalipariskunta</h3>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1abzIgiZIQxGceOB02kLQhnT6eiMkJ1B_EPBXv6I62POYWVBv3HCFxMXZPce9q_QKd9PIo_3LB27OogqVdo9iE3MuUBh5xTrqCiailXlCnU3G5oDN2MDuWoUseOyEfIWP5xJ16x0SfxY/s1600/fitcouple_lmao.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1abzIgiZIQxGceOB02kLQhnT6eiMkJ1B_EPBXv6I62POYWVBv3HCFxMXZPce9q_QKd9PIo_3LB27OogqVdo9iE3MuUBh5xTrqCiailXlCnU3G5oDN2MDuWoUseOyEfIWP5xJ16x0SfxY/s400/fitcouple_lmao.jpg" width="400" /></a></div>
<b><i><span style="font-size: x-small;">Kuvassa blogin kirjoittaja esittelemässä täydellistä fitnesskissaansa, joka on aina samassa kunnossa kuin kuvassa. #loveofmylife <3</span></i></b><br />
<i><span style="font-size: x-small;"> </span></i><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;">Siinä missä muutama vuosikymmen sitten
ideaalina oli pariskunta, jossa mies hankkii elannon ja nainen hoitaa
kotia, on nyt somen maailmassa kärjistetysti sanottuna ihanteena
ahkerasti treenaava ja hyviä tuloksia saavuttava pariskunta. </span></span><span style="font-size: small;">On ihan ymmärrettävää, että fitnessorientoituneet ihmiset pariutuvat
keskenään samanlaisesta elämäntyylistä johtuen, mutta tarvitseeko tuon elämäntyylin olla tavoitteena jokaiselle? Vastaukseni on ei, enkä usko kovinkaan monen jaksavan pidemmän päälle hc-fitnesshössötystä. </span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Tiettyjen ihmisten vähän väliä </span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">jakavat #fitcouple-kuvat antavat allekirjoittaneelle sen mielikuvan, että kuvan jakavalla on tarve esitellä "saalistaan". Tämä on ehkä yleisempää nuoremman polven somettajilla, mutta ei tuo ole tuntematon juttu nelikymppisillekään. Ymmärrettävästi monelle voi olla vaikeaa olla esittelemättä koko maailmalle uutta kumppaniaan, joka on ulkoisesti täysosuma - miettikää vaikka naista, joka onnistuisi saamaan kumppanikseen kaltaiseni spartalaisen soturin reinkarnaation. Pakkohan hänen olisi esitellä täysosumaansa niin Facebookissa, Instagramissa kuin Snapchatissakin.</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Fitnessbuumin takia salitreeni on ollut muutaman vuoden pinnalla ja moni haluaa päästä tietynlaiseen kuntoon. Monista on varmasti hienoa treenata yhdessä kultamussukan kanssa ja syödä illalla yhdessä kanaa, riisiä ja ylikeitettyä parsakaalia. On luonnollisesti helpompaa elämää ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset harrastukset ja intohimot kuin täysin erilaisen ihmistyypin. Mutta tarviiko yhteisistä salitreeneistä ja proteiinipatukkatilauksista tehdä niin kamalan erikoista juttuja somessa? Arvoisat lukijat, tuleeko teille äkkiseltään mieleen kovinkaan montaa kuvaa, joissa hashtageina olisi vaikka #nordicwalkingcouple, #joggingcouple, #bowlingcouple, #footballcouple tai #huntingcouple? Varmasti näitäkin on, mutta huomattavasti vähemmän kuin fitcoupleksi itseään nimittäviä. Siinä ei ole mitään vikaa, että pareilla on yhteistä tekemistä, mutta rajansa kaikella hehkutuksella.</span></span>EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-11311369608674079252017-01-15T13:58:00.001+02:002017-01-15T13:58:16.415+02:00Nimimerkin takaa kirjoittelusta<h3>
Miksi en kirjoita blogia omalla nimelläni?</h3>
<br />
Olen saannut kuulla tämän blogin herättäneen närkästystä etenkin sen osalta, että otan asioihin kantaa nimimerkin takaa, eikä kuvissakaan näy naamaani. Lyhyesti ja yksinkertaisesti en koe, ettenkö voisi käsitellä näitä asioita nimimerkin takaa - fitness, CrossFit, treenaaminen ja ruokavaliot eivät ole niin vakavia asioita, että mielipiteet niistä pitäisi tuoda esiin omalla nimellä. Minä en ole minkäänlainen auktoriteetti treenaamisen ja ruokavalion suhteen, enkä ole mielestäni missään vaiheessa väittänytkään niin. En ole antamassa minkäänlaista tieteellistä kontribuutiota sen enempää treeni- kuin ravintokeskusteluihin. Jos jollekin juttuni mm. fitnessvouhotuksesta tai ruokavalioihin uskonnollisella hurmoksella suhtautuvista ovat liikaa, sitten ovat. Juttuni ovat enimmäkseen käsitelleet fitnessbuumin ympärillä liittyviä asioita yleisellä tasolla; muutaman kerran olen käsitellyt yksittäisiä henkilöitä. Nämä henkilöt ovat itse päättäneet olla enemmän tai vähemmän julkisuudessa, joten he joutuvat väkisinkin kritiikin kohteiksi tavalla tai toisella, halusivatpa he sitä tai eivät. Siitä voitte olla varmoja, etten kuitenkaan tule kirjoittamaan mitään sellaista, minkä perusteella minut voitaisiin haastaa rosikseen kunnianloukkauksesta. En tule jatkossakaan käsittelemään asioita silkkihansikkain, mutta mitään <i><b>MV-lehden</b></i> kirjoitusten tai <b><i>Ylilauta</i></b>-palstan kaltaista kuraa tässä blogissa. Sitä en kiellä, ettenkö kirjoittaisi provosoivasti, kärjistäen tai raflaavasti. Uskon kuitenkin, etten tule saamaan kirjoittelustani noottia nettipoliisilta.<br />
<br />
Siinä vaiheessa, kun alan saamaan tämän blogin kirjoittelusta taloudellista tai aineellista hyötyä (enemmän kuin epätodennäköistä), voin paljastaa nimeni, naamani ja ryhtyä valtakunnan viralliseksi fitnesskriitikoksi. Blogin vakiolukijoista todennäköisesti kaikki tietävät kuka tätä kirjoittaa, ja muutkin saavat sen halutessaan melko helposti selville pienellä some-salapoliisityöllä, mikäli se niin kovasti kiinnostaa. Ymmärrän hyvin, että some-aikakauden ongelmana ovat kaikenlaiset nimettömänä esitettävät solvaukset, uhkailut ja jopa paljon puhuttu vihapuhe, mutta itse pyrin perustelemaan mielipiteeni mahdollisimman hyvin. Lukijoiden arvioitavaksi jää, miten onnistun siinä. Monilta nimimerkkien takaa kirjoittavilta unohtuu, että lehtiin on iät ja ajat on kirjoitettu pakinoita, mielipidekirjoituksia jne. nimimerkin takaa, esim. <b>Kekkonen </b>kirjoitti 1940-luvulla <b><i>Suomen Kuvalehteen</i> </b>poliittisia juttuja nimimerkillä <i><b>Pekka Peitsi</b>.<b> </b></i>Kaikkii te nimettömästä fitnesskritiikistäni mielenne pahoittaneet voitte miettiä, miltä säveltäjä <b>Dmitri </b><b>Šostakovitšista </b>tuntui, kun vuonna 1936 <b><i>Pravdassa </i></b>julkaistiin nimettömänä artikkeli, jossa hänen viimeiset sävellyksensä lytättiin täysin. Se, ettei artikkelissa ollut kirjoittajan nimeä, tarkoitti sitä, että kirjoitus oli <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin" target="_blank">korkeimman mahdollisen tahon </a>hyväksymä ja siten puolueen virallinen kanta. Kirjoituksistani mielensä pahoittaneet voivat siis aina lohduttautua sillä, ettei meikäläisen esittämä kritiikki tarkoita työleirin tai jopa "valitettavan onnettomuuden" uhkaa.<br />
<br />
<h3>
Olenko "hater"?</h3>
<br />
Nykyään internetin ja somen keskusteluissa käytetään hyvin yleisesti käsitettä <b><i>hater</i></b>, kun puhutaan jatkuvasti toisia kritisoivista ja parjaavista henkilöistä. Hatereiden sanotaan usein olevan kateellisia ihmisille, jotka ovat menestyneempiä kuin he itse. Haterin suomalainen vastine lienee <i><b>Ylilauta-Jonne</b></i>, joka kirjoittelee palstalle vähän mitä sattuu. Mitä tähän blogiin tulee, voin uskoa olevani joidenkin silmissä hater. Olen saannut kuulla, etten arvosta fitnesskilpailijoiden tekemääkovaa työtä, ja että tämä blogi on vain passiivis-aggressiivista vuodatusta ilman varsinaisia pointteja. Kaikkia ei voi miellyttää, enkä todellakaan pyri siihen. Joidenkin mielestä toisten elämäntapoihin ja harrastuksiin ei saisi suhtautua mitenkään kriittisesti ja kaikki sellainen on vain tyhjänpäiväistä dissaamista. Mutta eikö silloin mennä siihen, ettei mistään saisi kirjoittaa kriittisesti ja kaiken pitäisi olla pelkkää päänsilittelyä? Ihmisille soisi vähän enemmän paksunahkaisuutta, mikä koskee <b><i>Yleisradion </i></b>jutuista nokkiinsa ottanutta pääministeriämmekin. Alkuperäisenä kipinänä tämän blogin kirjoittamiselle ovat olleet kaikki ne "oikeat" fitnessblogit, jotka tarjoavat paljon mahdollisuuksia erinäisten stereotypioiden ja kliseiden ruotimiseen. Olen myös halunnut alusta asti tuoda esiin oman näkemykseni, ettei fitnesselämä ole välttämättä yhtään sen rankempaa kuin muiden lajien harrastajilla, vaikka fitnessblogistit mielellään antavat ymmärtää niin. Tarkoituksenani on ollut tuoda esille sekin, etteivät kaikki keskimääräistä enemmän treenaavat ihmiset litki vihersmoothieita ja syö ylihintaisia superfoodeja.<br />
<br />
Olen todennut hyvin usein, etteivät fitnesslajit ja kehonrakennus ole mielestäni urheilulajeja, vaan ulkonäkökilpailuja. Tähän minulla on omat perusteluni, teillä on täysi oikeus olla asiasta päinvastaista mieltä. Mielestäni myös <b>Antti Heikkilän </b>ja <b>Tomi Kokon </b>ravintopaasaus ja siihen liittyvä fanatismi menee totaalisesti yli, mutta jos haluatte syödä heidän oppien mukaan, tehkää niin. Olen kriittinen ja jopa skeptinen tiettyjä asioita kohtaan, ja mikäli jonkun mielestä olen siksi <i>hater, </i>olkoon niin. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi joillekin fitnesspiireissä on niin kova paikka, jos heidän lajiaan ei pidä urheiluna. Ymmärrykseni yli menee myös se, että tietyt ihmiset vaativat avoimempaa keskustelua ravintoasioista, tuomitsevat yliopistotason tutkijoiden tekemät laajat tutkimukset valheiksi ja silti uskovat sokeasti oman "gurunsa" oppeihin siitä, mitä saa syödä ja mitä ei. <br />
<br />
Hater-käsitteen ongelmana on se, että sitä käytetään todella helposti ihmisistä, jotka ovat asioista eri mieltä tai asettuvat nettipersoonaa vastaan. Yleinen esimerkki ovat joihinkin nettimaailmassa tunnettujen bodaus- ja fitnesspersooniin kohdistuvat epäilyt lisäravinteita vahvempien aineiden käytöstä. Jos nämä henkilöt itse eivät puolustaudu syytöksiltä, on heillä faneja, jotka tekevät sen heidän puolestaan. Yleisimmät puolustajien käyttämät argumentit ovat "et pystyisi samaan", "et ole valmis tekemään töitä kroppasi eteen ja siksi syytät toisia aineiden käytöstä" tai "olet kateellinen x:n menestyksestä". Toki oikeasti kateellisiakin ja kaikille päätään aukovia on, mutta harvoin bodarien kohdalla roinasyytökset ovat ihan perättömiä. Suunnitelmissani on kirjoittaa fitnessnaisten douppaamisesta lähitulevaisuudessa, joten tällä kertaa ei siitä sen enempää.<br />
<br />
Jos haluatte keskustella kirjoituksistani, kommentoikaa kommenttikenttään, laittakaa sähköpostia tai viestiä Eat Fat Stay Fitin <a href="https://www.facebook.com/Eat-fat-stay-fit-1089539144440783/" target="_blank">FB-sivuille</a>. Seuraavassa artikkelissa käsittelen some-maailman täydellisiä fitnesspariskuntia, joten herkkänahkaisimmat olkaa varuillanne!<br />
<br />
Rakkaudella,<br />
<br />
<i>Kasvoton, lihakseton, dissaava ja nimimerkin takaa huuteleva sunnuntaiblogisti</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheu5OUZt8Y7jZjxWMTXo_2ho25mMnUBonoVMMI2NvBFjNLrPCTRUR-Vud34ovgFSZk3qIX8FFK3FSs4_fYSMdxDFYuJWlNbViQKifXSfDJ8ZsJvGalXtJ888eOV2qn8iLZXFUD2Wb_n_w/s1600/20170115_122922.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheu5OUZt8Y7jZjxWMTXo_2ho25mMnUBonoVMMI2NvBFjNLrPCTRUR-Vud34ovgFSZk3qIX8FFK3FSs4_fYSMdxDFYuJWlNbViQKifXSfDJ8ZsJvGalXtJ888eOV2qn8iLZXFUD2Wb_n_w/s400/20170115_122922.jpg" width="400" /></a></div>
<i> </i> <br />
<br />
<br />
<h3>
<br /></h3>
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-48172450334782161452017-01-08T16:25:00.000+02:002017-01-08T16:25:25.589+02:00Kun treenaaminen menee yliNykyisen elämänmenon laiskistuttamia ja lihottamia ihmisiä kehotetaan lisäämään liikuntaa. Tähän on pätevät kansanterveydelliset perusteet kaikenikäisten kohdalla. Toisaalta lehdissä ja netissä näkee vähän väliä juttuja, joissa ihmisiä kannustetaan tekemään asioita lähinnä ulkonäkökeskeisistä syistä. Yhtä kaikki, nämäkin jutut kannustavat osaa ihmisistä parantamaan kuntoaan, oltiinpa syyn pinnallisuudesta mitä mieltä hyvänsä. On päivänselvää, että moni kuntoilee aivan liian vähän, ja itse olen läheltä asioita nähneenä huolissani siitä, että monelle alakouluikäiselle lapselle sellainen perusliike kuin kuperkeikka on lähes ylivoimaisen haastava juttu. Liian vähän liikkuvien vastakohtana ovat sitten ne, joilla kaikki treenaaminen menee yli. En puhu nyt niinkään huippu-urheilijoista, sillä heillä on, tai ainakin pitäisi olla, valmentajat ja muut tukijoukot, jotka pitävät huolen treenin ja levon välisestä tasapainosta. Tällä kertaa käsittelen niitä kuntoilijoita, joilla treenimäärät kasvavat ja kasvavat, kunnes tuleekin totaalinen stoppi syystä tai toistesta.<br />
<br />
<h3>
"Mikään ei saa tulla mun ja treenaamisen väliin!"</h3>
<h3>
<br /></h3>
Monella himotreenaajilla on vankka urheilutausta, joten heille treenaaminen on ennestään tuttua ja liikkuminen on luonnollinen, jopa nautinnollinen osa arkea. Vastapainona kaikelle liikkumiselle moni heistä osaa ottaa tarvittaessa rennosti tai kuten asia yleensä ilmaistaan, "kuunnella kehoaan". Mutta sitten on se joukko, jolle treenistä, syömisestä ja kaikesta asiaan liittyvästä tulee pakkomielteinen juttu. Oli kyseessä sitten fitnesskärpäsen pureman kokenut, aiemmin harvakseltaan liikkunut 19-vuotias mimmi tai 35-vuotias triatholinista innostunut, korkeintaan keskivertokuntoinen perheenisä, ovat riskit mielestäni aika samanlaisia. Molemmilla innostus lisääntyy, kun homma alkaa vähitellen kulkea ja tulosta tulee. Salimimmi saa pojilta positiivista palautetta ulkonäössään tapahtuneista muutoksista, ja tietysti tykkäysten määrä nousee Instagramissa. Tinderissätulee osumia aiempaa paremmannäköisten kundien kanssa ja mimmin itsetunto kohoaa näennäisesti. Triathlon-iskällä Cooper-tulos paranee ja vaimokin on tyytyväinen ihrakerroksen katoamiseen. Mutta kumpikaan ei halua tyytyä saavutettuun, vaan kummallakin häämöttää määränpää: toisella syksyn bikini- tai body fitness -kisat, toisella puolitriathlon jo ensi kesänä Joroisilla. Kun treenimääriä- ja tehoja aletaan nostaa, ollaakin ongelmissa, koska pohja on niin hatara. Kroppa ei kestä treenimäärien nostamista, mikä heijastuu tuloksiin. Silti kumpikaan esimerkkihenkilöistä ei ymmärrä, että pitäisi höllätä, vaan lisää vielä yhden treenin viikko-ohjelmaansa kysymättä ensin asioista paremmin perillä olevilta. Sitten korttitalo onkin valmis kaatumaan. Yhtäkkiä pää ei kestäkään treenaamista ja kiinnostus liikuntaan katoaa pahimmillaan kokonaan. <br />
<br />
Ongelmat kropan keskokyvyn suhteen eivät tietenkään koske vain ja ainoastaan äkillisen liikuntahurahduksen kokeneita, vaan ongelmia tulee iät ja ajat liikkuneille, jopa ihan huippu-urheilijoille. Ei ole ihan harvinaista, että suomalaishiihtäjä kertoo kesäharjoittelun menneen todella hyvin, ja treenien olleen aiempaa kovempia ja harjoittelumäärien nousseen. Maailmancupin ensimmäisessä osakilpailussa sijoitus on 35., seuraavassa 43., jne. Ymmärtääkseni Suomessakin on viisastuttu näissä asioissa, mutta varmasti monessa lajissa on vieläkin "enemmän on parempi" -ajattelua. Koko ikänsä liikkunut himotreenaaja saattaa porskuttaa monta vuotta hullun lailla, ennen kuin ongelmia alkaa tulla. <br />
<br />
Lajissaan huipulle mielivien urheilijoiden fokuksen täytyy olla harjoittelussa ja etenkin kilpailemisessa, mutta tavallisen kuntoilijan ja himotreenaajankin kannattaa miettiä asioiden tärkeysjärjestystä. Siinä vaiheessa, kun treenaamisesta tulee pakkomielle, joka ajaa kaiken muun edelle, ollaan metsässä. Myönnän itsekin vitsailleeni, että työt, opiskelu ja parisuhteet pilaavat mahdollisuudet treenata riittävästi. Silti olen ollut aikamoisen hämmästynyt luettunai netistä nuorten bodarinalkujen kirjoituksia, joissa he pohtivat, pitäisikö jättää tyttöystävä siksi, että olisi aikaa keskittyä bodaamiseen. Kaikenlainen treenaaminen on hyödyllistä ja koukuttavaakin, mutta vastapainona kannattaa olla muutakin. Toinen varsinkin fitnesslajien harrastajilla yleinen ongelma on se, että syömisestä tulee turhan tiukka rituaali, jota pitää noudattaa aina yhtä fanaattisesti, vaikkei oltaisi edes menossa kisoihin. Jos treenaaminen ja syöminen alkavat vaikuttaa kaverien kanssa olemiseen jne., olisi varmasti syytä miettiä asioita uudelleen. Eikä siinä vielä mitään, jos joku haluaa syödä lähinnä kanaa ja riisiä, mutta siitä ei missään nimessä kannata tehdä jatkuvasti numeroa. Näin valitettavasti monet bodauksesta ja fitnesspuuhista innostuneet tekevät, ihmeruokavalioihin hurahtaneista puhumattakaan. Se, että ottaa välillä rennomminen treenaamisen ja syömisen suhteen, ei tarkoita missään nimessä sitä, että olisi pakko dokailla ja syödä viikko pelkkää pikaruokaa. Mutta pulla viikossa tai pizza kerran kuukaudessa ei tuhoa kenenkään kuntoa. Kokonaan oma lukunsa on fitnessharrastus itsetunnon pönkittäjänä, josta on myös puhuttu paljon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2pMcTM0MZxiS6gT1x0MU9As8XuRvcxk_QVZ-RmF2Q2sQlee7JgtTYzX32rbApHg2dtobzMXkiJ0I8JOFffCrpVTdHUNUemV0JaPKSa4iktORtOKB2iplNh9yYR_bWyRUNIJu6dtgHOI0/s1600/InstaEdit_1483876559.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2pMcTM0MZxiS6gT1x0MU9As8XuRvcxk_QVZ-RmF2Q2sQlee7JgtTYzX32rbApHg2dtobzMXkiJ0I8JOFffCrpVTdHUNUemV0JaPKSa4iktORtOKB2iplNh9yYR_bWyRUNIJu6dtgHOI0/s400/InstaEdit_1483876559.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<h3>
"Palautua ehtii haudassa"</h3>
<h3>
</h3>
Viittasin jo palautumiseen liittyviin ongelmiin hiihtäjäesimerkin kautta. Liian treenaamisen aiheuttavat ongelmat eivät ole mikään huippu-urheilijoiden "yksinoikeus", vaan ongelmia on normaalia enemmän ja kovempaa treenaavilla "taviksilla" tai harrasteurheilijoilla. Välillä tosin tuntuu siltä, että ylikuntoon viitataan vähän turhan heppoisin perustein. Tiedän salilla muutaman kerran viikossa treenaavia mimmejä, jotka ovat heti ottaneet ylikuntokortin käyttöön, kun treeni on kulkenut huonommin, on ollut flunssaa, väsyttänyt tms. En sano, etteikö salilla aktiivisesti treenaavalla voisi olla ylikunnon oireita, varsinkin jos treenaamiseen yhdistetään kitukaloridieetti. Kuitenkin harvassa taitavat olla ne, jotka ovat pelkällä muutaman kerran viikossa tapahtuvalla salitreenillä saaneet itsensä todella ylikuntoon, kun puhutaan tavallisista salitreenaajista. Kestävyyslajeja harjoittelevilla riski lienee suurempi. Sitten on niitä, jotka treenaavat vähän kaikkea, nauttivat rääkistä, eivätkä ymmärrä pitää riittävästi kevyitä jaksoja. Vanhan viisauden mukaan on helppo treenata kovaa, mutta kovaa ja fiksusti treenaaminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa. Sisulla, tahdolla, jääräpäisyydellä ja tyhmyydellä voi jatkaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kaikella on rajansa.<br />
<br />
Muistan jossain yhteydessä käytetyn käsitettä <i><b>velvollisuustreenaaminen</b></i>. Velvollisuustreenaaja treenaa paljon, koska hän niin on tehtävä joko omien tai ulkopuolisten paineiden takia. Vaikka olo ei olisi paras mahdollinen, treeneihin mennään, koska vanhan liiton valmentajan mukaan treenejä ei jätetä väliin, jos ei olla oikeasti loukkaantuneita. Eihän lepäämällä kukaan ole kehittynyt, eihän? Velvollisuustreenaaja saattaa pitää työpaikan rääkkitreeniporukkaan kuulumista itselleen epämieluisana vaihtoehtona ja kävisi mieluummin uimassa, mutta osallistuu kuitenkin aamuviideltä pidettävään mehut pois -treeniin, koska kaikki muutkin tekevät niin. Aktiivisesti thainyrkkeilytreeneissä käyvä harrastekilpailija menee harjoituksiin, koska ei halua kuulla seuraavissa harjoituksissa kuittailua poissaolostaan. <br />
<br />
Koska ihminen on ns. psykofyysinen kokonaisuus, vaikuttavat monet tekijät myös palautumiseen. Vaikka treeni itsessään ei olisi ylikunnon. ylirasituksen tai vakavan alipalautumisen syy, saattavat muut tekijät vaikuttaa hyvin paljon siihen, ettei treeni kuljekaan. Jatkuva kiire ja stressi, huonot yöunet ja heikolla pohjalla oleva ravintopuoli lisäävät riskiä palautumiseen liittyvien ongelmien suhteen. Tähän kun lisätään jääräpäinen "huomenna menen treenaamaan vaikka väkisin" tai "palautua ehtii haudassa" -tyylinen ajatusmaailma, on todennäköistä, että ennemmin tai myöhemmin kroppa ei enää jaksa. Oma lukunsa ovat ne ihmiset, jotka ovat perfektionisteja kaiken suhteen: opiskeluihin tai työhön keskitytään täysillä, pitää olla kunnossa ja tietysti näyttää hyvältä. Ei ole väärin panostaa edellä mainittuihin asioihin, mutta harvoin kaikkea ehtii tehdä ilman, että joku muu elämän osa-alue kärsii. Jos aloitteleva uraohjus tekee toimistolla pitkää päivää, käy aamulla ennen töitä lenkillä ja töiden jälkeen salilla, jäävät yöunet helposti vajaiksi, mikä voi olla vaikuttamatta palautumiseen ja yleiseen vireyteen. Tähän kun lisätään vielä se, että pitäisi ehtiä verkostoitua, olla tekemisissä kavereiden kanssa ja mahdollisesti vielä pitää se hanipuppelikin tyytyväisenä, ollaan aika vaikeassa tilanteessa.<br />
<br />
Tähän teemaan liittyen <b>Lihastohtorin </b>blogista löytyy hyvä <b>Patrik Borgin </b><a href="https://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/" target="_blank">kirjoitus</a>, käykääpä lukemassa.<br />
<br />
<h3>
Omakohtaisia kokemuksiani</h3>
<br />
Väitän olevani aika hyvä esimerkki himotreenaamisen varjopuolista. En ole vieläkään mikään fiksusti treenaavin yksilö, mutta onneksi jotain olen oppinut kantapään kautta, vaikka fiksumpia olisi pitänyt kuunnella jo aikoja sitten. En ole koskaan ollut liikunnallisesti lahjakas tai luonnollisesti urheilullinen tapaus. Olen liikkunut lapsesta saakka, mutta silloin touhu oli lähinnä omaksi iloksi harrastamista. En kisannut tuolloin, mikä on jälkeenpäin kaduttanut ja varmasti vaikuttanut myöhempään himotreenaamiseen. En voi sanoa loistaneeni koulun liikuntatunneilla, vaikka ihan hyvin pärjäsinkin. Ennen varusmiespalvelusta harrastin reilusti keskivertoa enemmän liikuntaa, mutta "kuntoilivillitykseni" alkoi toden teolla parikymppisenä aloitettuani opiskelut. Minulla oli aamuisin ennen luentoja aikaa käydä salilla, uimassa tai lenkillä, joten minähän kävin. Illalla oli sitten lajitreenit ja viikossa treenejä tuli kaiken kaikkiaan noin kahdeksan. Tuo on vielä mielestäni aika maltillinen määrä myöhempään verrattuna, vaikka toki jo enemmän kuin suurimmalla osalla kuntoilijoista. Vähitellen treenimäärät kasvoivat ja tunsin outoa syyllisyyttä, jos viikossa tulikin kymmenen sijaan vain yhdeksän treeniä. Onneksi en ole koskaan laskenut kaloreita tai vahtinut syömisiäni turhan tiukasti, vaikka aikoinaan olinkin nykyistä tarkempi syömisteni suhteen.<br />
<br />
Opiskeluaikana tein osa-aikaisena työtä, jossa työvuorot olivat välillä 16-tuntisia. Eli salille tai lajitreeneihin ei niinä päivinä päässyt. Koska olin asettanut itselleni viikottaisen "vähittäistreenimäärän", päätin korvata työpäivien takia väliin jääneet treenit vetäisemällä vapaapäivinä kolme treeniä, jotka saattoivat olla uintia, punttia, painimista pyjaman kanssa tai ilman, mäkivetoja jne. päivässä. Minulla oli sen verran hyvä pohjakunto, että selvisin kolmesta treenistä päivässä ongelmitta. Jatkoa ajatellen ongelmaksi muodostui enemmän se, että treenasin yhä useammin kolmesti päivässä, vaikken jatkuvasti. Pidin myös kevyitä viikkoja, mutta silloinkin kävin yleensä normaalisti lajitreeneissä 4-5 kertaa viikossa. Lihashuolto oli tietysti aika retuperällä, enkä tuntenut käsitettävä "palauttava treeni" - jos menin puolen tunnin lenkille, se piti juosta niin kovaa, että hiki lensi ja sykkeet olivat mahdollisimman tapissa. Kevyistä treeneistä tuli lähinnä paha mieli. Saatoinpa jopa saman päivänä käydä tekemässä punttitreenin ja juosta 25 km:n lenkin. Olin myös varmasti aika tylsää treffi- tms. seuraa, kun puhuin tuolloin lähes vain ja ainoastaan jostain treenaamiseen liittyvästä.<br />
<br />
Pahimpien treenihullutteluvuosieni aikoihin ajoittuvat myös muutamat kuluttavat painopudotukset pienempään painoluokkaan. Onneksi sentään yleensä söin hyvin ja paljon, joskin minua aina häiritsi muiden huomauttelut siitä, kun rasvaprosentti pääsi vähän nousemaan kireimmästä kuosistani. Kevyillä viikoilla muistan ajatelleeni, että kunto romahtaa ja kroppa suorastaan löystyy hetkessä. Havahduin tuolloin omien ajatusteni typeryyteen, enkä yrittänyt pitää itseäni jatkuvasti änkyräkireässä kuosissa. Mutta treenimäärät kasvoivat koko ajan, sillä sain jotain outoa mielihyvää muiden "vittu sä oot hullu" -kommenteista. Saatoin jopa saman päivänä käydä tekemässä punttitreenin ja juosta 25 km:n lenkin. Myönsin, ettei touhussani ollut mitään järkeä, mutta samalla vähättelin treenimääriäni. Treenaamisesta tuli oiva tapa vältellä epämieluisia asioita, oli kyse sitten siivoamisesta tai gradun kirjoittamisesta. Jos jokin asia otti päähän, lähdin juoksemaan mäkeä tai heittelemään kiviä. Syksyltä 2011 muistan treeniviikon, jolloin eräänä päivänä vetäisin leppoisat neljä treeniä päivään: aamulla 20 x 100 metrin mäkivetoja, jonka jälkeen lähdin nopeasti pikaisesti uimaan. Uinti ei ollut mitään palauttavaa, vaan tunti vaparia putkeen. Illalla kävin lajitreeneissä vääntämässä, joista kotiin päästyäni kävin vielä tunnin lenkillä. Seuraavana päivänä olikin vain kolmen treenin päivä...<br />
<br />
Minulla oli varmasti itselleni kehittämä henkinen pakko treenata mahdollisimman paljon. Jos minulla olisi ollut riittävästi järkeä päässä, olisin höllännyt jo aikaisemmin. En malttanut huilata edes silloin, kun minulla ei ollut moneen kuukauteen minkäänlaista aamujöpötystä tai ylipäätänsä normaaleja haluja. En osaa sanoaa, olinko ylikunnossa vai vakavassa alipalautumistilassa, mutta aika selvää on, että kroppa huusi lepoa. Lajitreeni kärsi, kyykyssä 80 kiloa tuntui jo ylivoimaiselta ja sängystä nouseminen tuntui pahalta. Silti yritin treenata sen minkä pystyin. Lopulta noin kolme vuotta sitten olin yhtäkkiä tilanteessa, jolloin pelkät alkulämmittelyt olivat yhtä tuskaa - hiki ei tullut, syke ei tuntunut nousevan, mutta silti olin yhden kuperkeikan jälkeen aivan kuollut.<br />
<br />
Ilmeisesti mistään pahemmasta ei ollut kyse, sillä olo parani huomattavasti kuukauden kevyellä jaksolla, jolloin kävin polkemassa vain kuntopyörää hyvin matalalla teholla ja venyttelemässä. Tuon jälkeen treenimääräni ovat vähentyneet ja toivottavasti järkevöityneet, vaikka edelleenkin innostun välillä liikaa. En voi väittää, ettenkö välillä tuntisi olevani täysi vässykkä, kun en treenaa niin paljoa kuin aikasemmin. Mutta toisaalta lajitreenit ovat kulkeneet paremmin ja puntillakin tulokset ovat kohentuneet verrattuna aikoihin, jolloin yritin tehdä kaikkea mahdollisimman paljon. Todennäköisesti esim. punttitulokseni olisivat kuitenkin paljon paremmat, jos en olisi juossut ja uinut niin paljoa aikoinaan. No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Olen kuitenkin oppinut tekemään kevyempiä treenejä ja vihdoin kuuntelemaan kroppaani, oli kyse sitten lajitreenistä tai parin sarjan jättämisestä väliin salilla. Nautin edelleen kovista treeneistä, mutta ymmärrän, ettei niitä voi tehdä liian usein.<br />
<br />
Tästä tuli kovin pitkä ja vakava kirjoitus. Välttäkää tekemästä samoja virheitä kuin minä!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-15345850098739855942017-01-02T21:30:00.003+02:002017-01-03T20:47:13.159+02:00CrossFit - mitä ajattelen siitä nyt?Hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Uudenvuodenlupauksia on taas tehty ja ainakin kaupallisilla saleilla se näkyy perinteisesti ruuhkana, joka hiipuu muutamassa viikossa. Itse en ole koskaan luvannut mitään, mutta pyrin kirjoittamaan tänä vuonna enemmän juttuja kuin aiemmin. Ideoita tulee mieleen, mutta tuumasta toimeen tarttuminen on aina vähän hankalampaa. Jos teillä, arvoisat lukijat, on mielessännee aiheita, joista haluaisitte kuulla mielipiteitäni, voitte ottaa yhteyttä <a href="mailto:eatfatstayfitfinland@gmail.com" target="_blank">sähköpostitse</a>, <a href="https://www.facebook.com/Eat-fat-stay-fit-1089539144440783/?fref=ts" target="_blank">blogin Facebook-sivujen</a> ja Instagram-tilin kautta. Otan avoimesti vastaan niin kehittäimisehdotukset kuin vihapostinkin.<br />
<br />
Vuosi 2017 käynnistyy tämän blogin osalta vanhalla tutulla aiheella, eli bikini fitnessin ohella lempiaiheellani eli CrossFitillä. Pari vuotta sitten kirjoitin vanhaan blogiini<a href="http://eatfatstayfit.vuodatus.net/lue/2015/02/crossfit-kuntopiirista-kovakuntoisimpien-lajiksi" target="_blank"> humoristis-provokatiivis-poleemisen kirjoituksen aiheesta</a>, saaden siitä kohtalaisesti kriittistä, jopa tuomitsevaa palautetta varsinkin CrossFitiä harrastavilta naisilta. Sittemmin olen tutustunut lisää aiheeseen ja käynyt aika paljon keskustelua kyseisestä lajista. Olen jopa ajautunut katsomaan YouTubesta CrossFit Games -kilpailuja. Yritän tuoda hieman päivitettyä näkökulmaa aiheeseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigh3iVsYeRUikzrUCXatLWuZOR1kinpbq53bwkeWob8v-WCwm3CSzF1Mip4IOb-S94vF94LveLl8fqGOzQXoIG3Tw48lIklaUTqmYCN4BZebL_yLpgZoqib8VpQmxs3lXx-AuAb71K66Y/s1600/5892370335_f363c81611_b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigh3iVsYeRUikzrUCXatLWuZOR1kinpbq53bwkeWob8v-WCwm3CSzF1Mip4IOb-S94vF94LveLl8fqGOzQXoIG3Tw48lIklaUTqmYCN4BZebL_yLpgZoqib8VpQmxs3lXx-AuAb71K66Y/s400/5892370335_f363c81611_b.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<h3>
CrossFit treenimuotona... </h3>
Olen usein todennut, että CrossFitin perusidea on oikein hyvä: yritetään saada ihmiset tekemään jotain muutakin kuin treenaamaan vuodesta toiseen samalla voimabodausohjelmalla ja monipuolistamaan kuntoiluaan. Se, että ihmiset tulevat CrossFitin kautta vähintään kokeilleeksi painonnostoliikkeitä, on myös erittäin hieno juttu. Koko kroppaa kuormittavat raskaat isot liikkeet ovat mielestäni aina parempi juttu kuin laitteilla tapahtuva tuntumapumppailu. <br />
<br />
Jos CrossFit olisi pysynyt eräänlaisena kuntoilijoille suunnattuna treenimuotona, jossa käytetään eri urheilulajien kilpailijoiden käyttämiä harjoitteita fiksusti ilman turhaa meuhkaamista oman jutun paremmuudesta, en todennäköisesti suhtautuisi siihen niin kriittisesti kuin nyt. CrossFitin kielteisimmät piirteet ovat mielestäni ainakin Amerikassa touhussa vahvasti mukana oleva kulttimaisuus ja markkinointi jonkinlaisena käänteentekevänä treenimuotona. CrossFitistä monille tulee ensimmäisenä mieleen karmeat kippileuat ja teknisesti vaikeiden painonnostoliikkeiden tekeminen aikaa vastaan kamalalla tekniikalla. Ja onhan CrossFitissa muitakin kriitikoita huvittavia piirteitä, kuten todellista painoaan isommilta näyttävät painokiekot ja salien kutsuminen salin sijaan <i><b>boxeiksi</b></i>, mille en keksi mitään syytä kuin CrossFitin halun erottua muista omalaatuisuudellaan. Aikaisemmin olin siinä käsityksessä, että CrossFit pääkallopaikka olisi vahvasti paleodieetin kannalla, mutta äskettäin minulle selvisi, että lajin pääkallopaikka suosittelee <i>Zone-dieettiä.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/GddT_0R77u4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/GddT_0R77u4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Moni CrossFitiä harrastava sanoo yhteisöllisyyden olevan se juttu, joka on saanut heidät innostumaan lajista. Ymmärrän tämän esim. pitkään yksin salilla puurtaneiden kohdalla, mutta yhteisöllisyys ei ole mikään erityisen uusi juttu urheilun parissa. Enkä puhu ainoastaan joukkuelajeista, vaan todella monia yksilölajeja treenataan porukalla, käydään seuravierailuilla ja muita vastaavia juttuja, joilla CrossFitiä mainostetaan. Yhteisöllisyys CrossFitissä näkyy myös ajoittain naurettavana "sun treeni on mun alkulämmittely" -tyylisenä uhopotaskana ja oman jutun pitämisenä niin äärettömän kovana. Uusi urbaani sananlasku kertoo, että crossfittaajalta ei tarvitse kysyä hänen harrastuksestaan - hän ehtii kertoa harrastavansa CrossFitiä ennen kuin edes ehdit kysymään! Crossfittaajat ovat myös hanakoita tekemään eron oman lajinsa ja fitnesshommien suhteen, mutta kovasti tuntuu CrossFit-mimmeiltäkin löytyvän perseposeraauksia Instagramista, sanookot yllä oleva CF-harrastajien kanavan video mitä hyväsä naurettavista peppuhaasteista. Ja mitä tulee videon mainintaan vaihtuvista trendeistä, on CrossFitkin hyvin pitkälti trendijuttu ja siksi se kerää massoja.<br />
<br />
Yksi suurimmista CrossFitiin liittyvistä ongelmista on se, riittääkö suosion kasvaessa päteviä ohjaajia kaikille saleille. Osa lajin puolestapuhujista sanoo, että ohjaajat käyvät hyvät koulutukset ja he valvovat tarkaan, että harjoitteet tehdään tekniikasta ja turvallisuudesta tinkimättä. Joidenkin kommenttien mukaan asiat eivät mene ihan näin jokaisella salilla, eivätkä ne itse asiassa voikaan mennä: jos Level 1 -tason viikonloppukoulutuksen suorittanut henkilö vetää aloittelijoiden <i><b>On Ramp </b></i>-kurssia, ei kukaan voi olettaa hänen olevan kovinkaan hyvä opastamaan esim. painonnostoliikkeitä, mikäli lajikokemusta ei juurikaan ole - itse en edes kehtaisi opettaa rinnallevetoa ja tempausta kenellekään, sillä niin karmeita ovat omat suoritukseni kyseisissä liikkeissä. Kävin toissakesänä aiheesta mielenkiintoisen ja rakentavan keskustelun erään CrossFitiä harrastavan kanssa, ja hän oli oikeastaan hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin minä, mitä tulee lajin kasvun aiheuttamaan pätevien vetäjien puutteeseen. Toisaalta CrossFit-salit ovat tehneet aika paljon yhteistyötä painonnostajien kanssa, mikä on tietysti hyvä juttu crossfittaajien painonnostotekniikoiden oppimisen kannalta. Ajatus siitä, että CrossFitin harrastaja olisi ns. hyvä kaikessa, lienee kuitenkin suurimman osan kohdalla lähdes mahdoton, oli valmennus kuinka hyvää tahansa.<br />
<br />
Vakiintuneet CrossFit-harjoitteet on nimetty naisten etunimillä, joista löytyy lista CrossFitin nettisivuilta. Näiden lisäksi löytyy <i><b>Hero Workouteja</b>, </i>jotka on nimetty pääasiassa Irakin ja Afganistanin operaatioissa kaatuneiden amerikkalaissotilaiden mukaan. Tämä on varmasti jaloa ja kunnioittavaa jonkun mielestä. Minun mielestäni taas niin kovin amerikkalaista paatosta ja tapa antaa CrossFitistä kuva patrioottien lajina. CrossFitiä markkinoidaan mielellään juuri sotilaiden, poliisien ja palomiesten harjoitusmuotona, joten treenien nimeäminen kaatuneiden sotilaiden mukaan varmasti palvelee tätä tarkoitusta.<br />
<br />
<h3>
...ja kilpalajina </h3>
<i> </i><br />
Kilpalajina CrossFit sopii mielestäni ainoastaan sellaisille, joilla on pitkähkö urheilutausta. En sano, että kenenkään ei tulisi kilpailla CrossFitissa, mutta kenelle tahansa lajia harrastavalle en sitä suosittelisi. Monet asiantuntijat ovat todenneet lajin olevan aika loukkaantumisherkkä, enkä nyt puhu pelkästään <a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00041" target="_blank">rabdomyolyysistä</a>, jonka väitetään olevan ongelmana CrossFitissä. CrossFit Games -kilpailijat kisaavat urheilijat ovat huippuyksilöitä, mutta en edelleenkään voi allekirjoittaa sitä, että he heidän paristaan löytyisi maailman kovakuntoisimmat yksilöt. Laji ei ole erityisen katsojaystävällinen suuria massoja ajatellen, sillä harva jaksaa katsoa kisoja, joissa tehdään ensin sata toistoa kippileukoja, sitten vedetään maasta ja lopuksi hypitään boksin päälle. Voin auliisti myöntää, että CrossFit-kisoissa tehdään suorituksia, joihin minä en missään nimessä pysty, mutta silti kyseenalaistan kisojen lajivalintojen järkevyyden järjestyksen. Onko oikeasti mitään järkeä tehdä painonnostoliikkeitä jo valmiiksi uupuneena? Kisoissa on ollut mukana uintia, kohta varmasti painia ja nyrkkeilyä. Tavallaan on erittäin hienoa, että ihmisten fyysistä kuntoa ja kestokykyä mitataan monin eri tavoin, mutta sille lienee syynsä, että urheilussai erikoistutaan tiettyihin lajeihin. On ihan selvää, että CrossFit Regionals ja -Games -tasolla kilpailevien joukosta löytyy enemmän tai vähemmän doupattuja yksilöitä. Kisat kestävät monta päivää ja suoritukset ovat rankkoja, joten väkisinkin joku kilpailijoista turvautuu huulirasvoihin ja muihin poppakonsteihin. Ja mitä tulee CrossFit-kisaajien vartaloihin...no, tehkää omat johtopäätkösenne. Ai niin, viimevuotisten CrossFit Gamesien kokonaiskilpailun voittaja sai palkinnoksi Via Dolorosastaan vähintään kohtuulliset 275 000 dollaria. Tuollainen summa saattaa lisätä houkutusta hakea lisäapua suoritukseen D-vitamiinista.<br />
<br />
<br />
<i><b> Jos luulitte minun olevan kärkäs kritisoimaan CrossFitiä, katsokaapa nämä videot: </b></i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/YNvXZ7p7Z8E/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/YNvXZ7p7Z8E?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/XQvSmqChm6M/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/XQvSmqChm6M?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<h3>
<br />Peppukipuinen yhteisö?</h3>
<h3>
</h3>
CrossFitin harrastajat ovat aika hankoita puolustamaan lajiaan, mikä selvisi minulle hyvin konkreettisesti pari vuotta sitten. Eikä siinä mitään, on ihan ymmärrettävää, että jokainen haluaa pitää juuri omaa lajiaan kovimpana juttuna kaikista ja osoittamaan kriittisten mielipiteiden esittäjien olevan hakoteillä. Onneksi Suomessa asiat eivät mene ihan samalla tavalla kuin Amerikassa, sillä muuten meikäläinenkin olisi saattanut kokea CrossFit Inc:in vihan ja päätyä raastupaan. On perin mielenkiintoista, että <a href="http://joshsgarage.typepad.com/Crossfit_White_Papers_--_Timeline.html" target="_blank">CrossFit White Papers</a> -sivun mukaan perustaja <b>Greg Glassman </b>on kärkäs arvostelemaan muiden ajatuksia treenaamisesta, mutta vastaavasti hän on haluton osoittamaan omia väitteitään todeksi käytännössä. Jos CrossFitia ja sen harrastajia kritisoidaan usein, ovat Glassman ja hänen amerikkalaiset seuraajat vastaneet siihen vähättelemällä muiden lajien edustajien (esim. kymmenottelijoiden ja voimistelijoiden) kykyjä crossfittaajiin verrattuna tai muuten vaan lokaa heittämällä. Linkkaamani sivun mukaan CrossFitiä kritisoineiden valmentajien tms. kirjoitukset joutuvat ankaran moderoinnin kohteiksi CrossFitin virallisilla foorumeilla. Tämä vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin skientologien touhut tai "Suomen johtavan ravintoasiantuntijan", ortopedi <b>Antti Heikkilän </b>tyyliltä. CrossFit-pomojen keskuudessa on käsittääkseni ollut erilaisia "opillisia" ristiriitoja, joten mielenkiinnolla odotan, poikiiko se uusia CrossFitin kaltaisia treenimuotoja; eri nimellä tosin, sillä CrossFit Inc. pitää satavarmasti kiinni yksinoikeudestaan käyttää nimeä. <br />
<br />
Suomen CrossFit-piireissä kritiikkiin tunnutaan suhtautuvan pääosin avoimesti. <a href="http://crossfitlappeenranta.com/?p=2378" target="_blank">Lappeenrantalaisen salin</a> sivulla myönnetään kriitikin olevan ainakin osittain aiheellista, <a href="http://crossfitbox100.fi/crossfit-kritiikin-kohteena/" target="_blank">toinen sivu </a>taas myötäilee täysin CrossFitin päämajan kantoja ja oikeastaan ei myönnä ongelmiä. <a href="http://cfbasement.blogspot.fi/2014/02/crossfit-ja-kritiikki.html" target="_blank">Helsinkiläisen CrossFit Basementin blogissa</a> tunnustetaan ongelmat valmennuksen ja huonon ohjelmoinnin suhteen, mutta toisaalta korostetaan yhteisön ratkaisevan ongelmat lajin kehittyessä. Toisaalta aina löytyy niitä, jotka ottavat lajiin kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisesti. Ja mitä tulee omiin kokemuksiini crossfittaajista, ovat nämä herkimmin kritiikistä suuttuvat niitä, jotka ovat myös kovimpia julistamaan CrossFitin paremmuutta kaikkeen muuhun verrattuna. Tätä päätelmääni vahvistivat muiden suomenkielisten CrossFitiä kritisoineiden blogikirjoitusten saamat kommentit - "<b>Rich Froning </b>tempaisisi sut yhdellä kädellä" -tasoinen argumentti ei varsinaisesti edistä CrossFitin asiaa.<br />
<br />
<h3>
Syitäni olla menemättä CrossFitiin</h3>
<h3>
</h3>
Vanhan viisauden mukaan sellaisia asioita, joita ei ole itse kokeillut, ei pitäisi tuomita kauhean hanakasti. Joku voisi sanoa, että minun pitäisi ensin kokeilla CrossFitiä, ennen kuin kirjoitan taas kerran näin tulikivenkatkuista juttua siitä. Minulla on kuitenkin muutama perustelu sille, miksen lähde On Ramp -kurssille ja sen myötä CrossFitin pariin. Ensinnäkin saan päälajissani jo ihan tarpeeksi rääkkiä ja pahaa oloa päälajissani. Yhteisöllisyys hoituu kätevästi siinä samalla. Jos tosissani haluan parantaa painonnostoliikkeiden tekniikkaa, järjestän itseni painonnostajan oppiin. Jos taas haluan apua voimisteluliikkeisiin, menen voimisteluseuraan. Olen lisäksi tehnyt oman osuuteni kaikenlaisista kuntopiireistä, käyttänyt soutulaitetta monin tavoin, vetänyt uinnin päälle leukoja (kippaamatta), jonka jälkeen vielä juossut päälle. Nämä ovat nähdäkseni hyvin lähellä CrossFitin WOD:eja, vaikka eivät virallisesti niitä olekaan. Olen vuosien varrella treenannut mielestäni aika monipuolisesti ja siinä sivussa ajanut itseni myös suht pahaan alipalautumistilaan. CrossFit-salien kuukausimaksut ovat lisäksi sitä luokkaa, että hoidan oheistreenit mieluummin muualla. Nähdäkseni minulla ei ole mitään syytä lähteä CrossFitiin, ellei sellaiseksi lasketa hyvännäköisten nuorten naisten kohtalaisen vahvaa edustusta CrossFit-saleilla. EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-5850413314789183322016-12-12T14:53:00.002+02:002016-12-12T14:56:35.555+02:00Kamppailulajit syynissäKoska tiedän tämän blogin lukijoiden joukossa olevan jonkin verran kamppailulajien harrastajia, hyppään tällä kerralla pois fitnessmaailmasta ja avaan hieman ajatuksiani eri kamppailulajeista. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut jutun <a href="http://eatfatstayfit.vuodatus.net/lue/2015/02/salin-kovin-kamppailija" target="_blank">stereotypisista vapaaottelun harrastajista</a>, mutta nyt mennä itse lajeihin. Keskityn nimenomaan kamppailu-urheiluun, enkä käsittele lainkaan puhtaita itsepuolustuslajeja, kuten Krav Magaa ja defendoa. Vaikka minulla onkin jonkin verran kompetenssia kirjoittaa tästä aihepiiristä, myönnän etteivät tietoni riitä perinpohjaiseen analyysiin esim. jokaisesta karaten tyylisuunnasta. Oma harrastuneisuuteni on keskittynyt vääntämiseen pyjaman kanssa, joskus ilman sitä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3b/FreestyleWrestling2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="267" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3b/FreestyleWrestling2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<h3>
Olympialajit - kovin juttu maailmalla</h3>
<br />
Kamppailulajien harrastajamääristä on vaikea saada nopealla googlettamisella suht luotettavia tilastoja. Esim. yksi sivu antaa judon harrastajamääräksi maailmalla huikeat 28 miljoonaa, toinen 2,2 miljoonaa. Yhtä kaikki on selvää, että olympialaisten ohjelmaan kuuluvat kamppailulajit ovat harrastajamääriltään suurimpia kamppailulajeja. Judo, taekwondo, paini ja nyrkkeily ovat siis levinneidempien kamppailulajien kohdalla. Nämä lajit aloitetaan nykyään useimmiten hyvin nuorella iällä, ja lapset ja nuoret muodostavatkin suurimman kyseisten lajien harrastajaryhmän ainakin Suomessa. Olympiastatus takaa sen, että kilpailu on oikeasti kovaa, eikä maailman huipulle ole juurikaan toivoa, jos olet aloittanut harrastuksen yli 15-vuotiaana. Mielenkiinnolla odotan, miten karaten pääsy vuoden 2020 olympialaisiin vaikuttaa sen suosioon ja kansainväliseen tasoon. Toisaalta thainyrkkeily on erittäin kova juttu Thaimaassa, ja vaikka siitä tuskin olympialajia tuleekaan, on laji sen verran laajalle levinnyt, ettei kyseessä ole mikään marginaalilaji kamppailulajeista puhuttaessa. <br />
<br />
Suomalaisia keskustelupalstoja seuraamalla saa kuitenkin sen käsityksen, että suurimman huomion kamppailulajeista keräävät vapaaottelu, brasilailainen jujutsu (bjj) ja lukkopaini. Vapaaottelun ja erityisesti sen keskeisimmän organisaation <b>UFC:n </b>suosion ymmärrän hyvin - se tarjoaa nykyihmiselle gladiaattorihenkisistä meininkiä ja moneen vetoaa lajin monipuolisuus. Vaikken itse seuraakaan vapaaottelua kovinkaan aktiivisesti, tykkään katsoa otteluita silloin tällöin ja arvostan todella paljon kehään meneviä ottelijoita. Se mistä en liiemmin UFC:n touhussa välitä, on ottelijoiden uhoaminen sosiaalisessa mediassa ennen otteluita (suomalaisottelijatkin ovat harrastaneet tätä) ja punttitustilaisuuskähinät. Toki tämä kaikki luo jännitettä ennen matsia ja show tunnetusti myy Amerikassa. Elän ehkä menneessä maailmassa, mutta itse toivoisin ottelijoiden kunnioittavan tosiaan, katsovan kehässä kuka on kuka ja lopuksi vain lyövän kättä päälle.<br />
<br />
UFC:n suosion kasvu on osaltaan vaikuttanut siihen, ettei
ammattinyrkkeily ole enää yhtä suuri juttu kuin aikaisemmin. Silti
suuret nyrkkeilymatsit keräävät edelleenkin hyvin yleisöä ja matsit ovat
todellisia tapahtumia. Vaikka suuren yleisön silmissä ammattinyrkkeily
on se kovempi juttu, on amatöörinyrkkeilyn taso todella kova. Moni
lupaavahko suomalainen amatöörinyrkkeilijä on vaihtanut
ammattilaispuolelle huomattuaan, etteivät rahkeet tai motivaatio riitä
olympiamitalin tavoitteluun. Moni menestynyt amatöörinyrkkeilijä elää
varmasti leveämmin kuin pikkuliitoissa huonoilla korvauksilla ottelevat
ammattilaiset.<br />
<br />
Muutaman vuoden takainen suuri vapaaottelubuumi on hiipunut, eivätkä peruskurssit kerää enää samalla lailla väkeä kuin <i><b>Sali-</b></i>vapaaottelurealityn aikaan. Sen sijaan varsinkin aikuisiällä kamppailulajeista kiinnostuvat näyttävät edelleen hakeutuvan varsinkin bjj:n ja lukkopainin pariin. Pystyottelemisesta kiinnostuneille potkunyrkkeily ja thainyrkkeily lienevät tällä hetkellä ensisijaisia vaihtoehtoja. Miksi sitten kamppailusta kiinnostunut parikymppinen sukupuoleen katsomatta aloittaa mieluummin bjj:n kuin judon? Bjj on aikuiselle huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin judo. Toiseksi bjj on onnistunut markkinoimaan lajiaan paremmin ja se on siksi "lifestylekamppailijoiden" suosiossa. Näen bjj:n suosiossa hieman samaa kuin CrossFit-huumassa: molempien harrastaminen on juuri nyt trendikästä, ja saleja pyöritetään avoimen kaupallisesti. Monet olympiakamppailulajien seurat elevät valitettavasti vielä monin tavoin 70-lukua, mitä markkinointiin tulee. Bjj:n ja lukkopainin parissa osataan käyttää somea selvästi paremmin kuin esim. judossa ja painissa. Bjj:n piirissä kynnystä kilpailla on laskettu sillä, että kisoissa on omat luokkansa jokaiselle vyöarvolle. Näin olleen kotimaisissa kisoissa näyttää olevan aina hyvin ottelijoita, eikä aloittelija joudu suoraan mustavöisen hampaisiin, kuten judokisoissa saattaa käydä. Toisaalta asiassa on kääntöpuolikin, sillä bjj:ssa jaetaan myös maailmanmestaruuksia eri vyöarvoille. Tämä syö mielestäni maailmanmestaruuden arvoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/tzJ3NMFMZo0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/tzJ3NMFMZo0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Mitä tulee bjj:n ja lukkopainin kansainväliseen tasoon, ovat lajit ehdottomasti suosiostaan ja kiistattomasta urheilullisuudestaan huolimatta vielä kaukana siitä, mitä judo ja paini ovat maailmalla. Suomalaiset ovat ymmärtääkseni menestyneet sekä bjj:ssa että lukkopainissa kansainvälisestikin, mutta miten tilanne mahtaisi muuttua, jos kovan kamppailukulttuurin maista kuten Japanista, Venäjältä, Mongoliasta Georgiasta ja muista Kaukaasian maista alkaisi yhtäkkiä ilmaantua koko ikänsä vääntäneitä karvaisia ukkoja bjj- ja lukkopainikisoihin? Ja joillekin voi tulla yllätyksenä se, että judo on aika kova juttu bjj:n kotimaassa. Katsokaa vaikka parhaita paloja Rion olympialaisista.<br />
<br />
<h3>
Sääntöjen vaikutus lajien suosioon ja kiinnostavuuteen</h3>
<h3>
</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://c1.staticflickr.com/9/8481/8236445542_8cf77af0cf_b.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://c1.staticflickr.com/9/8481/8236445542_8cf77af0cf_b.jpg" width="400" /></a></div>
<h3>
</h3>
Kamppailulajien kohdalla kuulee edelleen valitettavan usein keskusteltavan edelleen siitä, mikä laji on toimivin, paras tai kovin. Yleensä ihmisten mielissä on perinteinen asetelma, jossa joudutaan kohtaamaan väkivaltaa nakkikioskin jononssa. Kuten jo alussa mainitsin, itsepuolustustilanteita ei juurikaan harjoitella kamppailu-urheilun puolella - niihin keskitytään toisissa lajeissa, joissa taas ei kilpailla urheilumielessä. Minua huvittaa se, että kamppailulajeja harrastamattomilla tai useamman eksoottisen lajin peruskurssisillisalaatin käyneillä vaikuttaa olevan vahvat mielipiteet siitä, mikä laji on paras, tehokkain ja ylivoimaisin. Väitän, että kontaktiin ja fyysiseen mittellöön tottunut kamppailu-urheilun harrastaja on tavallista kansalaista paremmassa valmiudessa ottamaan vastaan mahdolliset väkivaltatilanteet salin ulkopuolella, oli laji mikä tahansa. Parasta on tietysti välttää näihin tilanteisiin joutuminen. <br />
<br />
Olen kuullut ties millaisia väitteitä kamppailulajeista: toiset ovat parempia, koska niissä lyödään ja potkitaan. Joidenkin mielestä painiminen on arvatenkin liian homoeroottista, jonkun mielestä bjj on edelleen ylivertainen UFC 1:n takia ja joku taas saattaa viehättyä <i><b>Han Moo Doon </b></i>kaltaisista kieltämättä näyttävistä, mutta valitettavasti epärealistisista lajeista. Ehkä huvittavin kuulemani kommentti liittyi judoon. Kommentoija sanoi judon olevan huono laji siksi, koska siinä on säännöt. Siis säännöt! Toivottavasti hänelle ei tule yllätyksenä, vapaaottelussakin on säännöt, jotka toki vaihtelevat liitoittain. Nyrkkeilijä diskataan varmasti, jos hän potkaisee vastustajaansa. Potkynyrkkeilijälle tulee huutia, jos hän heittää vastustajansa kanveesiin. Kamppailulajit eivät ole baaritappelua, vaan urheilua. Se, että miellyttävätkö säännöt kaikkia, on toinen juttu.<br />
<br />
Tiettyjen lajien seuraaminen saattaa olla satunnaiselle katsojalle hyvin hankalaaa, jos ei tunne sääntöjä riittävän hyvin. Tässä mielessä vapaaottelu ja ammattinyrkkeily ovat suuren yleisön silmissä helpompia ja yksinkertaisimpia seurattavia, ja monien mielestä myös viihdyttävimpiä Todellisuus on toki karumpi, ja olen itsekin nähnyt hyvin monia tylsiä vapaaottelumatseja. On kuitenkin selvää, että monelle maallikolle vapaaottelu on selkeämpää seurattavaa kuin judo tai paini. Judossa säännöt ja niiden tulkinnat ovat muuttuneet siihen tahtiin, etteivät harrastajatkaan mahda enää pysyä perässä. Ihmettelen silti niitä, joiden mielestä bjj-kisat ovat judoa viihdyttävämpää seurattavaa. Itse tykkään kovasti vääntää matossa, mutta en ole juurikaan jaksanut katsoa bjj-matseja, sillä ne ovat usein aika hidastempoista kuristuksen tai lukon hakemista.<br />
<br />
Niille, jotka valittavat jatkuvasti tiettyjen kamppailulajien tylsyydestä, annan kullanarvoisen vinkin: katsokaa <b>WWE:tä</b>! Siellä tulee varmasti komeita heittoja, iskuja tulee ja niitä otetaan vastaan, veri valuu lähes joka matsissa ja mikä tärkeintä, myös tissejä vilahtelee silloin tällöin. Jokaisessa kamppailulajissa on viihdyttäviä matseja, mutta myös tylsää kyttäilyä. Kahden tasaväkisen ottelijan kohdatessa matsit ovat huipputasolla taktisia ja molemmat välttelevät virheitä. Näinhän asia on muissakin urheilulajeissakin - eihän jalkapallossakaan huippujoukkuiden kohtaamiset ole yleensä sellaista maali-iloittelua kuin kotisohvilla toivottaisiin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-41931634376672022822016-11-02T12:08:00.002+02:002016-11-02T12:08:58.679+02:00Foodprep - ruuat valmihiksi laitanMuistan lapsuudestani kuinka vanhempani tekivät kerralla ison satsin ruokaa, jota sitten syötiin useampana päivänä peräkkäin. Uskallan väittää, että näin on tehty ja tehdään edelleen monissa perheissä ajan ja hermojen säästämiseksi. Isomman satsin laittaminen kerralla on järkevää ihan kenelle tahansa, ettei kiireisen päivän päätteeksi tartte aina käyttää aikaa ruuanlaittoon. Toki jos haluaa aina tuoretta ravintolatasoista ruokaa, on kokattava jatkuvasti. Luulen, että harva jaksaa tuollaista ruljanssia, ellei satu olemaan todellinen ruuanlaittofanaatikko. <br />
<br />
Ruokien valmistaminen isommissa satseissa on siis kaikin puolin fiksua ja elämää helpottavaa. Tämän asian ovat huomanneet myös jatkuvasti elämässään erilaisia uhrauksia tekevät bodarit ja fitnesskissat. Koska fitness- ja bodauselämäntyyliin kuuluu olennaisesti erilaiset englanninkieliset termit, kutsuvat fitnessorientoituneet ihmiset tätä iät ja ajat harrastettua isompien satsien valmistamista kerralla trendikkäästi joko <i>foodprepiksi </i>tai<i> mealprepiksi</i><i>. </i>Kanaa, jauhelihaa, riisiä ja kasviksia laitetaan valmiiksi muovikippoihin tai pusseihin - tietysti tarkasti punniten, koska raja <i>gainssien </i>ja läskin kertymisen välillä on hyvin häilyvä. Kisadieetillä olevan fitnessmimmin foodpreppaus on luonnollisesti lähes tieteellistä puuhaa, jotta lavalla säteily ei kariudu ainakaan ruokavalioon. Näistä ruokavalmisteluista on toki trendikästä ottaa kuvia someen ja siten osoittaa, kuinka täysillä elää vaativaa fitnesselämää. Edelleen haluan korostaa, että pidän ruokien etukäteisvalmistusta fiksuna juttuna, söi sitten normaalisti, Eat Fat, Stay Fit<b>®</b> -dieettiä noudattaen tai <i>bodyruokaa</i>. Se mistä yllätyin hieman huvittuneena oli se, että törmätessäni ensimmäisen kerran foodprep-ilmiöön vaikutti siltä kuin monen asian harrastajan mielestä kyseessä olisi jokin uusi ja ihmeellinen juttu. Kuten jo sanoin, samaa on tehty iät ja ajat. Sille ei oltu vain aiemmin keksitty trendikästä ja tiettyyn piiriin vetoavaa nimitystä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghhgAgjpr6-jkCx2EIHcOv6AsaerxgKZdwmQeBDT7UW_iAtrTcUHTTk0nQvFoU24_INf3_5C-mVA-2KDDUh8q5NJ30mw-WtfVg6HxoqMxNCUbroklp7ZKxfv_F1a9Qnqabrqj99JPp2_s/s1600/20161025_210051.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghhgAgjpr6-jkCx2EIHcOv6AsaerxgKZdwmQeBDT7UW_iAtrTcUHTTk0nQvFoU24_INf3_5C-mVA-2KDDUh8q5NJ30mw-WtfVg6HxoqMxNCUbroklp7ZKxfv_F1a9Qnqabrqj99JPp2_s/s400/20161025_210051.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjoittajan foodprep aluillaan - 30 prosentin alennuksessa oleet halpiskanankoivet menossa uuniin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Voi toki olla, että fitnessorientoituneiden ihmisten mielestä foodpreppiä on vain "puhtaiden" ruokien laittaminen Tupperware-astioihin, eikä makaronilaatikon valmistaminen seuraavia päiviä varten täytä foodprepin kriteerejä. Jos asiaa tarkastellaan wannabe-bikini fitness -kisaajan silmin, pitää ruokien olla pääsääntöisesti sitä samaa eli kanaa, riisiä ja parsakaalia.<a href="http://www.bgbody.fi/foodprep-yksinkertaisesti/" target="_blank"> Onneksi sentään osa fitnessväestä käyttää järkeään foodprepin suhteen</a>.<br />
<br />
En kiistä, ettenkö itsekin söisi kanansuikaleita, -rintafileitä, jauhelihaa tms. bodyväen hyväksymiä ruokia. Yritän myös tehdä niitä mahdollisimman suuria satseja, jotta joka ilta ei tarvitsisi käyttää aikaa ruuanlaittoon. Ongelmanani on kuitenkin varsinkin iltaisin vain uskomaton nälkä, jonka vuoksi esim. 800 grammaa jauhelihaa menisi kerralla. Pyrin toki jättäämään jotain seuraavalle päivälle, mutta valitettavasti vajaasta kilosta paistettua jauhelihaa tai kanansuikaleita ei riitä syötävää kovinkaan monelle päivälle. Myös kokonaisena paistetut lihakimpaleet hupenevat hetkessä. Sanoisin, että hyvin aktiivisesti urheilevalle tai kuntoilevalle ruokien etukäteisvalmistus ei ole mikään pelastus, kun ruokaa menee joka tapauksessa niin paljon, että sitä joutuu laittamaan hyvin usein. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=5hKeuTdQRhY" target="_blank">Toki jos on rahaa kuin <b>Rich Pianalla</b>, voi helpottaa elämäänsä tilaamalla valmisruokansa netistä</a>. Right babe?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0pwZC448lAHANmNe6dCxHp2-7Ae_-j65tzB1xZg72HkXxYu-1TrsrYGbSH6HQkpOQwIVIMt3XYMmcmvGftHEnc6SM_CxyXxqjcWkh1B1u-6kZ2J-Phzl-r4po_gEo_rUPHoDYPzI-i54/s1600/20161019_221838.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0pwZC448lAHANmNe6dCxHp2-7Ae_-j65tzB1xZg72HkXxYu-1TrsrYGbSH6HQkpOQwIVIMt3XYMmcmvGftHEnc6SM_CxyXxqjcWkh1B1u-6kZ2J-Phzl-r4po_gEo_rUPHoDYPzI-i54/s400/20161019_221838.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Foodprepiä tämäkin: porsaan kylkiviipaleita voissa paistumassa.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNsAzcSwFnhbLK4YXjp2-GHozC7i-qXy5rmC4wrBIvBGAj2rbIHQSShEzj1_JJupWYtbmJdy82SHZ1kbpyHPvbKsi9VybiJe0HjqNe1taPbcwXTEwKYVz-Ws90vZ_5dQXfIduP8zwiL-U/s1600/20161019_222851.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNsAzcSwFnhbLK4YXjp2-GHozC7i-qXy5rmC4wrBIvBGAj2rbIHQSShEzj1_JJupWYtbmJdy82SHZ1kbpyHPvbKsi9VybiJe0HjqNe1taPbcwXTEwKYVz-Ws90vZ_5dQXfIduP8zwiL-U/s400/20161019_222851.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vaan kerrallahan ne kaikki menivät - juustomakkaroiden kera.</td></tr>
</tbody></table>
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-89426885006942618182016-10-16T23:09:00.003+03:002016-10-17T21:02:07.174+03:00Norjalaisten astmalääkkeet ja huulirasvatVähänkään uutisia seuraavat eivät ole viime päivinä voineet välttyä norjalaishiihtäjätär <b>Therese Johaugin </b>dopingkäryn setvimiseltä. Viimekesäisen <b>Martin Johnsrud Sundbyn </b>astmalääkekohun ohella Johaugin käry on luonut kovan epäilyksen norjalaisten keinoista heidän hiihtomenestyksen apuna. Mikään doping ei korvaa treenikilometrejä eikä omistautumista asialle, mutta norjalaisten ylivoima on mietityttänyt allekirjoittanutta pitkään, ja olen muutenkin aika skeptinen puhtaan urheilun suhteen. Vaikka dopingkäryt ja muut urheiluun liittyvät jutut ovat suuressa mittakaavassa hyvin vähäpätöisiä asioita, olen kuitenkin ollut rehellisesti sanottuna vahingoniloinen norjalaisten käryistä. En todellakaan siksi, että se helpottaisi suomalaisten menestystä tulevalla maastohiihtokaudella. En siksi, että minulla olisi jotain Johaugia vastaan - päinvastoin, pidän näin miehestä näkökulmasta Johaugia oikein mielyttävänä tapauksena (nyt feministit saavat syyn boikotoida tätä blogia naisten esineellistämisen takia). Syy vahingonilooni on se, että norjalaiset ovat huudelleet ylimielisinä paremmuudestaan ja hurskastelleet muiden dopinginkäytöstä, esittäneet pyhimyksiä ja väittäneet menestyvänsä täysin puhtaina. Astmalääkkeiden antaminen terveille urheilijoille ja lääkäreiden erot käryjen jälkeen kertovat jostain aivan muusta. Johaugin dopingiksi leimatun huulirasvan käyttö vahingossa lääkärin virheenä menee täysin "uskokoon ken tahtoo" -sarjaan. On muuten mielenkiintoista, että Johaug saapui tiedotustilaisuuteen
meikittömänä, jopa hieman nukkavierun oloisena. Hänet on kuitenkin nähty
ladullakin aika meikattuna, joten oliko kyseessä puhdas lisädraaman
luominen, säälipisteiden keruu ja maitotilan tyttären väitetyn puhtauden korostaminen? <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/proxy/AVvXsEhqDS1PHJSrcNQZVysy9obLRgllmBQCgxEU0OVLQ8aWFQHHiyhwEKZ19vry1w-5uJJ9i8-yfIBObDLOWQVm4_Wyk6or12gUIoHrtrCx1Dmo2q9R-WjFAn73K6CfDmrWvhPpfnv3WFCinzPpcqlktAD0RjJyrfQ_HiZwHo50PRFJZrjHzBXy9pL18YrhA6PR-542UBjkQ9-z68AHx750bhlknjVimfnrxwvHx65S=" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" src="http://a.bt.bmcdn.dk/media/cache/resolve/image_1240/image/93/933935/15086983-sport-dopingnoa3rway-johaug.jpg" height="225" title="" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kärähtäneen hiihtokuningattaren tuskaa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<a href="http://eatfatstayfit.vuodatus.net/lue/2016/02/mitaan-en-oo-ottanut" target="_blank">Vanhassa blogissani pohdin, tulenko koskaan näkemään norjalaisten joukkokäryä</a>. Sundbyn ja Johaugin käryjä ei voi vielä kutsua joukkokäryksi, mutta sekä miesten että naisten viime talven kärkinimien kärähtäminen kertoo jotain norjalaisten käyttämistä vippaskonsteista. Tavallaan on ironista, että norjalaiset ovat kärähtäneet tavalla, joka vaikuttaa samanlaiselta <i>amatöörien puuhastelulta</i>, mihin <b>Kari-Pekka Kyrö </b>viittasi suomalaishiihtäjien kärähdettyä Lahden MM-kisoissa 2001. Norjalaiset ovat selitelleet selittelemistään, kärähtäneet urheilijat ovat vakuuttaneet syyttömyyttään ja puhtauttaan lehdistötilaisuuksissaan. Sundby sai naurettavan parin kuukauden kilpailukiellon ja aika näyttää, onnistuvatko norjalaiset puljaamaan Johaugille nimellisen kilpailukiellon. Voi kuitenkin olla, että muut kilpailijat suhtautuvat norjalaisiin jatkossa aika penseästi, kuten <a href="http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-2000001931349.html" target="_blank"><i>Ilta-Sanomien </i>toimittaja <b>Pekka Holopainen </b>huomauttaa</a>. Norjalaisten menestys ei ole jatkossakaan uhattuna, vaikka Johaug saisikin pitkän kilpailukiellon, mutta kenties jopa Norjassa herätään pohtimaan kriittisesti keinoja hiihtomenestyksen takana. Jo ennen Johaugin käryä Suomen hiihtomaajoukkueen entinen päävalmentaja, dopingleiman itsekin saanut <b>Pekka Vähäsöyrinki</b> <a href="http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-2000001255627.html" target="_blank">julkaisi norjalaisten puhtauden yksiselitteisen selvästi kyseenalaistaneen avoimen kirjeen. </a>Vähäsöyrinki pitää mahdottomana sitä, että 1990-luvulla norjalaiset olisivat pärjänneet puhtaina EPO-hormonilla doupattuja urheilijoita vastaan.<br />
<br />
<br />
<h3>
Norjalainen astmalääke</h3>
<br />
Norjalaisten käryt saivat runosuoneni sykkimään, ja raapusin oman versioni <b>Juice Leskisen </b><i>Norjalaisesta villapaidasta. </i>Myönnän, etten ole missään nimessä Juicen veroinen lyyrikko, eikä tämä versio ole helpoin laulettava. Antakaa anteeksi, ja pyydän myös anteeksi Juicelta.<br />
<br />
<b><i>Norjalainen astmalääke </i></b>(alkuperäiset san.ja säv. Juice Leskinen)<b> </b><br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mies hiihti ladulla näyttäen nopeelta
hiihtotrikoissaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Niin rennosti lykki ja suksilla potki
kohti taas voittoaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Epäiltiin huijausta, eipä oo mahista,
että ne käryäis.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jotenkin ihmeellä, oudolla vilpillä,
ei ne kiinni jäis.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Piilossa kaikilta lääkärin hoivissa
ottivat troppejaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Lääkkeitä astmaa ja muutakin vaivaa
mukamas torjumaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomea haukkuivat, Lahdesta puhuivat,
minkä vain ehtivät.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Rehdisti vannoivat, saaneensa
voittonsa, niin he ain' väittivät.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hea, hea, hea, hea!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Me doupattiin salaa ja ladulle avun se toi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mut kärysi Johaug ja roinasta hyötyikö</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Northug vai miks' se vaan ain' dominoi?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Puhuimme doupeista, väittivät
tietysti et eivät kusettaneet.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Keuhkot ne heikot ja rohtuneet huulet
heit' sanoivat vaivanneen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Selitti lääkäri, pois pysyy astma,
kun ennaltaehkäisee.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Siksi annos on suuri ja kaikki sen
saavat, vaik' terveitä ovatkin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hea, hea, hea, hea!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Me doupattiin salaa ja ladulle avun se toi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mut kärysi Johaug ja roinasta hyötyikö</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Northug vai miks' se vaan ain' dominoi?</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<!-- Blogger automated replacement: "https://images-blogger-opensocial.googleusercontent.com/gadgets/proxy?url=http%3A%2F%2Fa.bt.bmcdn.dk%2Fmedia%2Fcache%2Fresolve%2Fimage_1240%2Fimage%2F93%2F933935%2F15086983-sport-dopingnoa3rway-johaug.jpg&container=blogger&gadget=a&rewriteMime=image%2F*" with "https://blogger.googleusercontent.com/img/proxy/AVvXsEhqDS1PHJSrcNQZVysy9obLRgllmBQCgxEU0OVLQ8aWFQHHiyhwEKZ19vry1w-5uJJ9i8-yfIBObDLOWQVm4_Wyk6or12gUIoHrtrCx1Dmo2q9R-WjFAn73K6CfDmrWvhPpfnv3WFCinzPpcqlktAD0RjJyrfQ_HiZwHo50PRFJZrjHzBXy9pL18YrhA6PR-542UBjkQ9-z68AHx750bhlknjVimfnrxwvHx65S=" -->EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-47866150758117753822016-10-13T15:46:00.001+03:002016-10-15T22:47:37.400+03:00Olenko fitnesslajien väärinymmärtäjä?Hyvää lokakuun puoliväliä! Viikot, oikeastaan kuukaudet ovat taas huomaamatta vierineet ilman ajatusteni purkamista tähän blogiin. Ideoita juttuihin riittää kyllä, mutta oma treenaaminen ja työnteko ovat vieneet aikaa. Koska viime viikonloppuna pullisteltiin ja säteiltiin Lahdessa <b>Nordic Fitness Expon </b>merkeissä, päätin ryhdistätyä. <b><i>ProBody</i> </b>-lehden päätoimittaja ja bodaus- ja fitnessmaailman hyvin tunteva <b>Tomi Takamaa </b>kirjoitti Lahden fitnessorgioiden jälkeen <a href="http://blogit.iltalehti.fi/tomi-takamaa/2016/10/11/fitness-lajien-vaarinymmartajille/">Iltalehden blogiinsa</a> postauksen otsikolla "Fitnesslajien väärinymmärtäjille". Koska monen mielestä saatan hyvinkin kuulua tuohon joukkoon, päätin lukea Takamaan jutun avoimin mielin ja perustella mahdollisimman objektiivisesti, miksi olen eri linjoilla Takamaan kanssa. Kursivoituina suorat sitaatit Takamaalta.<br />
<br />
<h3>
Väärät ennakkoasenteet?</h3>
<br />
<i>Toki, jos iltapäivälehtien kommentteja on uskominen, fitness-lajit eivät
ole urheilua, vaan ainoastaan perseen keikuttamista, tekoripsiä ja
silikonirintoja. </i><br />
<br />
Heti alkuun Takamaa tuo esille mielipiteensä siitä, että fitnesslajit ovat urheilua siinä missä muutkin. En voi hyvällä tahdollakaan olla tästä samaa mieltä, poikkeuksena ehkä vapaaohjelman sisältävä fitness, jossa tosin painoarvo taitaa edelleen olla enemmän ulkonäöllisissä asioissa. Ulkonäön arvostelu kilpailijoiden paremmuusjärjestyksen rankkaamisessa onkin se syy, miksi en voi pitää fitnesslajeja urheiluna - ne ovat kauneuskilpailu erilaisilla kriteereillä kuin tavalliset missikisat. Tuota lausetta olen toistanut kyllästymiseen asti tässä blogissa, mutta miten muutenkaan asian ilmaisisi? Urheilulajeissa paremmuusjärjestys tulisi ratkaista suoritusten perusteella, eikä ulkonäön. Olen muutenkin usein miettinyt, että voiko kasvoiltaan kauniisti sanottuna ei niin kovin kaunis nainen pärjätä esim. bikini fitness -kilpailussa, vaikka kroppa olisikin huippuluokkaa? Epäilen suuresti, vaikka meikillä saakin hämättyä paljon. Silikonirinnat ovat jokaisen oma asia, mutta selvästi yleisiä bikinikisaajilla. Hiustenpidennykset ja tekoripset vaikuttavat myös olevan lähes pakollinen juttu kisaajille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/DjqIYeXyTOE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/DjqIYeXyTOE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<i>Kommenteissa monesti unohdetaan sellainen ”pieni
sivuseikka”, että lajin huipuilla ja sinne pyrkivillä on usein takanaan
vuosikausien tavoitteellinen treeni. </i><br />
<br />
Iltapäivälehtien kommentit kannattaa yleensä jättää omaan arvoonsa, enkä yleensä juuri vaivaudu lukemaan niitä. Mutta se, että niitä kommentoidaan johtuu siitä syystä, että ainakin Iltalehti on nettisivuillaan tuonut fitnesslajeja aiempaa voimakkaammin esille. Se, että esim. bikini fitnessiä tuodaan jo esille valtamediassa, kertoo jotain ajastamme. Voi toki, olla ettei buumi kestä enää kauaa, mutta ilmeisesti klikkauksia tulee, eiväthän muuten iltapäivälehdet kirjoittaisi nettiin juttuja kyseisistä karkeloista. Samalla tulee väkisin mieleen, että pyritäänkö fitnesslajien asemaan tietoisesti pönkittämään? Suomessakin kilpaillaan monissa maailmalla suosituissa lajeissa, jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse iltapäivälehtien nettisivuille. Sen sijaan niin marginaalinen laji kuin bikini fitness ylittää uutiskynnyksen.<br />
<br />
Mitä tulee Takamaan mainitsemaan fitnesskilpailijoiden treenitaustaan, uskon monilla olevan takanaan pitkään jatkunut tavoitteellinen salitreeni. Joillakin on varmasti myös taustaa muista lajeista. Mutta valitettavasti somessa näkyy, että monet nuoret naiset ovat menossa kisaamaan hyvin onnettomalla treenitaustalla, mikä herättää kysymyksiä kilpailemisen motiiveista - onko syynä aito halu kilpailla valitsemassaan lajissa vai tarve kuulua johonkin, saada huomiota ja sometykkäyksiä?<br />
<br />
<h3>
Fitnesslajit - riski terveydelle vai ei?</h3>
<br />
<i>Kommenteista saa myös lukea, että lajin harrastaminen johtaa
automaattisesti syömishäiriöön, kilpirauhasen YT-neuvotteluihin ja
naisellisuuden menettämiseen.</i><br />
<br />
Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Jotkut osaavat treenata ja dieetata fiksummin kuin toiset. Joidenkin kroppa kestää tuota rääkkiä paremmin kuin toisten. Siinä Takamaa on täysin oikeassa, että monessa lajissa vammariski on isompi kuin fitnesslajeissa. Vaikka itse olen päässyt suht vähällä loukkaantumisten suhteen on listallani seuraavanlaisia vammoja: leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen vaatinut polven eturistisidevamma, solisluu on mennyt poikki 10-vuotiaana, molempien olkapäiden ac-nivel on saanut osumaa ja nilkan nivelsiteet ovat hajonneet. Pienempää vammaa on vähän väliä. Fiksusti tehtynä fitness- ja kehonrakennustyylinen treenaaminen onkin varmasti turvallisempaa kuin kamppailulajit, laskettelu, alamäkipyöräily, jalkapallo jne. Mutta fitnessin kohdalla terveyteen liittyvät ongelmat ovat toisenlaisia.<br />
<br />
Urheilulääkäri <b>Pippa Laukka </b><a href="http://www.hs.fi/elama/a1462939274795" target="_blank">on esittänyt varsinkin bikini fitness -buumiin kriittisesti suhtautuvia kommentteja</a>, samoin entinen fitnesskisaaja <b>Nora Yrjölä</b>, <a href="http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/nora_yrjola_fitness_johtaa_syomishairioon" target="_blank">joka on avoimesti kertonut lajiin liittyvistä negatiivisista kokemuksistaan</a>. Kummankin mielestä ongelmana on naisten hormonitoiminnan sekaisin meneminen sekä syömishäiriöön viittaavat asiat fitnesskilpailijoiden piirissä. Takamaa ei kiistä ongelmaa, mutta pitää sitä lähinnä ammattitaitoisen valmennuksen puutteena. Mielestäni kuitenkin on selvää, että fitnesslajien harrastajien ei kannata vähätellä ongelmia, jos menestynyt entinen kisaaja ja pätevä urheilulääkäri varoittavat niistä. Jokaisen fitnesslajeissa kisaamista harkitsevan kannattaisi ainakin tiedostaa, millaiseen leikkiin on lähtemässä, ja mitä se saattaa aiheuttaa naisen kropalle.<br />
<br />
<i>Kumma kyllä, suuri iltapäivälehtien lukijayleisö unohtaa kuitenkin sen,
että fitness-lajit eivät ole ainoa urheilulaji, joiden harrastajat
joutuvat tiputtamaan reilusti painoaan. Miten olisi vaikka paini,
ammattinyrkkeily tai mäkihyppy? Entäpä baletti, voimistelu ja
taitoluistelu? </i><br />
<br />
Kyllä, monissa lajeissa painoa joutuu vahtimaan ja pudottamaan. Kamppailulajien piirissä tehdään jopa älyttömiä painonpudotuksia, ja tiedän kasvuikäisten junnujenkin pudottaneen painoa kisoihin, mikä on tietysti hullua. Mutta näissä lajeissa painonpudotus voidaan lopettaa, kun on päässyt puntarista läpi. Fitnesslajeissa ja vielä korostetummin bodauksessa pitää olla todella kireässä kunnossa. Varsinkin naisilla kropan vetäminen luonnottoman alhaiseen rasvaprosenttiin on pidemmän päälle terveyden kannalta huono juttu. Takamaa ei mainitse ns. punttimimmi-ilmiöstä: kisojen jälkeen syödään kärjistetysti muutamassa päivässä koko dieetin edestä herkkuja ja kas kummaa, paino on noussut paljon, kroppa lässähtänyt, mutta donitsinhimo säilynyt. Olen itse nähnyt tiukkaan kuntoon itsensä vetäneitä mimmejä, jotka ovat puolen vuoden päästä olleet reilusti pulleammassa kunnossa. Mieli vetää kuitenkin kisalavoille ja pian ollaankin taas kituutusdieetillä. Tällainen jojottelu ei voi olla missään tapauksessa hyvästä. <br />
<br />
<h3>
Fitnesskisaajat - hyviä esikuvia?</h3>
<br />
<i>Kauneusihanteet ovat muuttuneet. Jonkun mielestä on huolestuttavaa, että
jopa 15–16-vuotiaat tytöt alkavat haaveilla bikini fitness -kisoista ja
siitä päivästä valokeilassa, jolloin Lahden Messukeskuksen päälavalla
kaikki huomio on urheilijoissa, jotka ovat valmistautuneet sitä yhtä
päivää varten vuosia. Itse olisin kuitenkin enemmän huolissani niistä
nuorista, jotka eivät syö juuri mitään. Kyllä se kana, riisi ja
vihannekset neljä kertaa päivässä kuulostaa hieman fiksummalta kuin yksi
omena, siivu paahtoleipää ja kuppi teetä. </i><br />
<br />
Tässä Takamaa on mielestäni pahiten metsässä. Ei 15-16-vuotiaan tytön tarvitse vielä edes tietää bikini fitness -kisoista<i>, </i>vaan harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja syödä hyvin. Eikä samanikäisen pojankaan kannattaisi ehkä pitää <b>Jeff Seidin </b>kroppaa tavoitteenaan. En lähde pohtimaan nuorten ulkonäköpaineita sen enempää, mutta toivoisin kuitenkin teinien esikuvien olevan muita kuin fitnesstähtiä tai shortsibodareita. Se on toki hyvä, että kauneusihanteena ei ole enää langanlaiha, mutta ovatko somessa esiteltävät oikeista kuvakulmista otetut fitnessmimmien belfietkään se paras mahdollinen kauneusihanne, puhumattakaan kisalavalla nähdyistä naisista lisävarusteineen ja keinorusketuksineen? Ja jos puhutaan muista fitnesslajeista ei tarvitse olla kauhean perillä asioista, että näkee monien naistenkin edistäneen kehitystään muillakin tuotteilla kuin lisäravinteilla. Tämä asia tuntuu jäävän monilta huomioitta fitnesshehkutuksen myötä.<br />
<br />
Syömättömyys ei ole missään tapauksessa mikään hyvä juttu, mutta onko kanan ja riisin syöminen neljä kertaa päivässä kovinkaan monipuolista ravintoa? Terveellistä kenties, mutta ei monipuolista. Fitnesspiireihin on jostain syystä pesiytynyt käsitys, että on syötävä lähes samoja ruokia jatkuvasti, jotta voi päästä toivottuun kuntoon. Toki jos tykkää syödä pelkkää kanaa, riisiä ja vihanneksia päivästä toiseen, antaa mennä vaan. Mutta minusta on kovin hassua, kun joidenkin mielestä spaghetti bolognesen syöminen menee <i>cheat mealista. </i>En usko tavallisen perusruuan olevan kauhean haitallista fitnesskisaajallekaan.EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-35764772967250977952016-08-15T23:03:00.000+03:002016-08-15T23:07:36.621+03:00Antti Heikkilän ja Tomi Kokon ristiretkiHei vaan kaikki fitnesskissat, crossfit-typyt, shortsitbodarit, kömpelöt lifestyle-kamppailijat ja kaikki raakaruokien vannoutuneet ystävät! Blogi on jäänyt pariksi kuukaudeksi täysin hunningolle, mistä esitän nöyrimmät pahoitteluni. Ideoista ei ole ollut pulaa, vaan mielenkiinto on ollut rehellisesti sanottuna aivan muualla. Kesä- ja heinäkuu menivät potkupallon EM-kisoja katsellessa (väärä voittaja), olemattomia lihaksia pumppaillessa ja onneksi myös ribseistä, makkaroista, jäätelöstä ja muista herkuista nauttiessa. Vältin myös tänä kesänä sukujuhlat, häät ja kaikki muut kissanristiäiset. Mutta kirjoittajan henkilökohtainen elämä tuskin kiinnostaa juuri ketään, joten siirryn asiaan.<br />
<br />
<h3>
Viralliset ravintosuositukset - turmion tiekö?</h3>
<br />
Alkukesästä katsoin pari tv-ohjelmaa, joissa kummassakin käsiteltiin kriittiseen sävyyn virallisia ravitsemussuosituksia ja ravintoa yleensä: ensin hutkivan journalistin <b>Arman Alizadin</b> <b><i>Pohjantähden Alla</i> </b>-sarjan ravintoa käsittelevän jakson ja muutama viikko sen jälkeen personal trainer <b>Tomi Kokon <i>30 päivän ihmiskoe</i> -</b>"dokumentin", jossa on ilmeisesti yritetty jäljitellä <b>Morgan Spurlockin <i>Super Size Me </i></b>-dokkarin ideaa. Ruutuaikansa maksimoidakseen Kokko esiintyi myös Alizadin ohjelmassa, jossa äänessä oli myös tietysti Suomen johtavaksi ravintoasioiksi perehtyneeksi lääkäriksi itsensä tituleerannut ortopedi <b>Antti Heikkilä, </b>Heikkilän opetuslapseksi ryhtynyt Kikkelis kokkelis -mies <b>Aake Kalliala </b>ja ties mitä biohakkereita. Ottamatta sen enempää kantaa Alizadin ohjelmien tasoon, jatkoi hän ravintojaksossaankin aika lailla samaa kritiikitöntä linjaa kuin surullisenkuuluissassa <b>Cannonball MC </b><i>-</i>nimellä tuntettua isojen poikien prätkäjengiä<b> </b>käsitelleessä jaksossaan. Sekä Heikkilä että Kokko näkevät viralliset ravintosuositukset mitä suurimpana pahana ihmisten terveydelle ja selittävänä tekijänä niin aikuisiän diabetekselle kuin muillekin sairausksille. Virallisia suosituksia puolustavat henkilöt ja tahot, kuten <b>Pekka Puska </b>ja <b>Mikael Fogelholm </b>vaikuttavat edustavan varsinkin Heikkilälle jotain suurempaa pahaa. Kokko sentään keskusteli ohjelmassaan Fogelholmin kanssa, joka alkuun vaikutti kieltämättä aika happamalta esiintymään Kokon ohjelmassa. En itse syö ravintosuositusten mukaan, mutta en ole myöskään Heikkilän tai Kokon opetuslapsi. Heikkilällä ja Kokolla on seuraajia, jotka paasavat mielellään virallisia ravitsemussuosituksia vastaan, huutelevat silmien avaamisesta ja kehottavat kriittisyyteen. Kriittisyys kuitenkin unohtuu, kun kyseessä on oma guru ja hengellinen johtaja, oli se sitten Heikkilä, Kokko tai esim. joku lasten rokottamista vastustava kauppatieteiden maisteri Pietarsaaresta. Oma guru on aina oikeassa, on vilpitön ja haluaa vain auttaa ihmisiä. Tuleeko kenellekään mieleen uskonlahkot, joissa johtaja vetää seuraajiaan kuin pässiä naurussa? Lisäksi hämmentävänä internet-ajan piirteenä on, että nykyään lähes jokainen voi esiintyä jonkinlaisena guruna varsinkin terveys- ja ravintoasioissa Siinä jäävät yliopistotason tutkijoiden tutkimustulokset kakkosiksi, kun perheenäiti Korsosta liittyy Heikkilä-Kokko-ylistysseuraan!<br />
<br />
Tomi Kokko on itse nuorten tasolla Suomen mestaruuden voittanut judoka (ei aikuisissa, kuten hänen nettisivuiltaan voisi päätellä), joka on siirtynyt pt-hommiin ja samalla luonut <i><b>Lean in five weeks </b></i>-konseptin (itsehän olen päässyt hemmetin rasvattomaan kuntoon neljässä viikossa, joten oma menetelmäni toimii paremmin). Viimeisen kilpajudokautensa Kokkooli omien sanojensa mukaan jatkuvasti sairaana ja syyttää siitä yksistään ravintoa, mutta onko hänelle tullut mieleen esim. pahan ylirasitustilann tai jopa ylikunnon mahdollisuus? Ravintoon liittyen Kokko on luonut omanlaisensa, ymmärtääkseni paleodieettiin pohjautuvan ruokavalionsa, jossa rasvan määrä kokonaisenergiasta on suuri, mutta esimerkiksi tappavan vaarallisia viljatuotteita vältetään, vaikkei kärsisi keliakiasta. Kokon asiakkaat julistavat 30 päivän ihmiskokeessa kokemuksiaan ihmeellisestä muutoksesta, joka on tapahtunut Kokon valmennukseen ja hänen suosittelemaan ruokavalioon siirtymisen jälkeen.. Mutta ovatko Kokon asiakkaat syöneet virallisten suositusten mukaan ja liikkuneet riittävästi ennen Kokon valmennukseen siirtymistä? Epäilen suuresti. Kuinka moni suomalainen syö edes suurin piirtein suositusten mukaisesti? Todennäköisesti aika harva. Kokon dokumentin kuvottavimmassa ja ylimielisimmässä kohtauksessa hän syö muistaakseni perunaa ja jotain kastiketta, eli tavallista kotiruokaa. Kiroillen Kokko ihmettelee, kuinka ihmiset voivat syödä sellaista ruokaa, kun hänellä on jo parin viikon jälkeen aivan kamala olo, treeni ei kulje ja elämä on muutenkin yhtä tuskaa. Varmaan pimppiäkin saa vähemmän kuin avokadopitoisella ruokavaliolla. Kokko käy myös virallisia ravintosuosituksia vastustavan lääkärin luona tarkkailussa, ja kaikki arvot ovat tietysti aivan viturallaan - painokin on noussut useamman kilon. Missään ei kuitenkaan kerrota, liikkuiko hän yhtä paljon kuin noudattaessaan omaa ruokavaliotaan. Kaiken lisäksi on selvää, että Kokko teki radikaalin ja yhtäkkisen muutoksen ruokailutottumuksissaan. Ei ihmekään, jos tuli vähän huono olo. Mutta kannattaako siitä vetää se johtopäätös, että viralliset suositukset ovat syynä? Lihastohtori Hulmin Facebook-sivulta löytyy erään tunnetun suomalaisen urheilupersoonan, joka toimi valmentajana Kokon firmassa, kriittinen kommentti Kokon ravinto-ohjelmia kohtaan. Hän toteaa Lean in Five Weeks -konspetissa olleen tavallista, että hiilarien osuus kokonaisenergiamäärästä oli 5-10% ja rasvojen 70-80%. Tämä yhdistettynä yhtäkkiseen kovaan treenaamiseen johti kommentoijan mukaan rasitusvammoihin ja kropan sekaisin menemiseen. Kokko kuitenkin piti kiinni omasta menetelmästään.<br />
<br />
Vaikka Kokko julistaa pyhimyksen lailla haluavansa saada aikaan muutoksen miljoonien ihmisten elämässä, luulen rahan kiinnostavan häntä hieman enemmän. Eikä siinä ole mitään pahaa - olenhan itsekin täysiverinen kapitalistiriistäjäporvari, vaikka tosin persaukinen sellainen. 30 päivän ihmiskoe ja tv-esiintymiset ovat oikein hyvää mainosta Kokon bisneksille, jotka kaikesta päätellen sujuvat mallikkaasti. Eli kannattaa miettiä, onko Kokon ainoa motiivi jalo ajatus valaista sumussa kulkevia ihmisiä ja päästää heidät pahasta eli virallisten ravintosuositusten noudattamisesta. Vilkaiskaapa huviksenne myös Heikkilän <a href="http://www.anttiheikkila.com/terveysklubi/">nettisivuja</a>, josta jää paljon näkemättä, mikäli ei liity johtavan ravitsemuspoppamiehen <i><b>Terveysklubin </b></i>jäseneksi. Laatu tietysti maksaa, mutta onneksi Heikkilä on jalomielisyydessään ollut kohtuullinen, jotta neljän lapsen yh-äidilläkin olisi varaa liittyä profeetta Heikkilän kerhoon: ensimmäinen vuosi maksaa vain 294 euroa! Mutta toisaalta edessä on parempi hiilariton, gluteeniton, maidoton elämä Heikkilä ohjaavan käden alla. Eikä siinä vielä kaikki: Heikkilältä löytyy ratkaisuja ikääntymisen aiheuttamien muutoksien ehkäisemiseksi, treenivinkkejä ja ruokareseptejä. Todellinen renessanssiajan yleisnero siis tämä ortopedi!<br />
<br />
Syöminen vaikuttaa nykyään olevan perkeleen hankala, jopa uskonnolliset mittasuhteet saava asia. Kokko, Heikkilä ja muut ravitsemusprofeetat saavat monia kelkkaansa ja uskomaan radikaalien muutosten vaikutukseen, vaikka monesti hieman maltillisemmat muutokset riittäisivät. Omalla työpaikallani olen havahtunut kollegan suuren huoleen siitä, kuinka paljon porkkanoita voi syödä, koska ne sisältävät sokeria. Olen aikaisemminkin sanonut, että jos jokin ruoka-aine aiheuttaa selvästi terveydellisiä ongelmia, ei sitä pidä tietenkään syödä. Mutta kannattaa miettiä, seuraako Heikkilän ja Kokon jalanjälkiä siksi, että he esiintyvät vakuuttavasti ja paasaavat Fogelholmin ja elintarviketeollisuuden välisestä salaliitosta, jolla muka pidetään ihmiset riippuvaisena sokerista. Limpparit, karkit jne. eivät kuulu virallisiin suosituksiin ja uskoakseni ne ovat pidemmän päälle suurempi syy lasten diabetekseen ja ylipainoon kuin viljatuotteet, joita Heikkilä ja Kokko kammoavat yli kaiken. <a href="http://anna.fi/hyvinvointi/terveys/erikoislaakari-antti-heikkila-nainen-ala-syo-liikaa-hedelmia/">Heikkilän mukaan omenoitakaan ei kannattaisi syödä päivässä yhtä enempää</a>. Ehkä itsellänikin on melkoinen rasvamaksa hedelmien sekakäytön seurauksena.<br />
<br />
Koska Kokko syö runsaasti rasvaa ja on kieltämättä hyvässä fyysisessä kunnossa, voisi hänen ajatella edustavan Eat Fat, Stay Fit -ajattelua. Katin kontit! Vaikka Kokko ottaisi kaiken ravintonsa rasvoista, hän ei todellakaan edusta tiimimme henkeä, vaan on enemmin oman elämäntapansa ja valintojensa puolesta saarnaava tyyppi. Kokko tuskin julkisesti myöntää syövänsä Snickers-patukoita, laittavansa Nutellaa pullan päälle ja nauttivansa silloin tällöin niin prosessoitua elintarviketta kuten HK:n sininen. Eat Fat, Stay Fit -elämäntapaan ei kuulu ylenpalttinen ja vainoharhainen suhtautuminen ravintoasioihin. Pidän voista, lihasta ja monista muista Kokon suosimista elintarvikkeista, mutta pidän myös pullasta, ruisleivästä ja perunamuusista nakkikastikkeen kera.<br />
<br />
Jos haluatte lukea oikeiden asiantuntijoiden mielipiteitä Heikkilän ja Kokon jutuista, alla on muutama hyvä linkki. Jokainen voi itse tehdä omat johtopäätöksensä näiden kahden herran meuhkaamisesta.<br />
<br />
<br />
<i><b> </b></i><br />
<i><b>http://www.tervettäskeptisyyttä.net/arman-tasapainoharhan-alla/</b></i><br />
<br />
<i><b>http://www.tervettäskeptisyyttä.net/ravitsemussuositukset-vaaralla-puntarilla/</b></i><br />
<br />
<i><b>https://www.facebook.com/Lihastohtori/posts/1104923252915080</b></i><br />
<br />
<i><b>http://www.vapaasana.net/artikkelit/2014/01/ravintoguru-antti-heikkil%C3%A4-tiede-on-v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ss%C3%A4-mikroaaltouuni-saastuttaa-veden-ja</b></i><br />
<br />
<i><b>https://lihastohtori.wordpress.com/2016/05/31/homppa-insuliini/</b></i><br />
<br />
<i><b>http://valtsuhealth.blogspot.fi/2016/02/antti-heikkila-ja-loputtomat-asiavirheet.html </b></i><br />
<br />
<i><b>http://www.pronutritionist.net/2014/05/antti-heikkilan-harhainen-hyokkays/ </b></i><br />
<i><b></b></i><br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-82277535648037437852016-06-12T15:08:00.001+03:002016-06-12T15:15:16.863+03:00Miehen merkkiUlkonäköpaineista puhutaan nykyään paljon, eikä aivan suotta. Nuoria naisia pidetään erityisen alttiina median syöttämälle kuvalle siitä, mitkä ovat yleisesti hyväksyttyjä kauneusihanteita. Toisaalta ei ole helppoa nuorilla miehilläkään: pitäisi olla jonkin verran lihasta, rasvaa ei saisi juurikaan olla ja tukankin pitäisi olla muodikkaasti leikattu ja laitettu ojennukseen. Nuoret elättelevät toiveita siitä, että hekin voivat olla kropaltaan kuin fitnessmallit, unohtaen kuitenkin sen, että fitnessmallit sukupuoleen katsomatta ovat kuvissa photoshopattuja, ja ovat usein kuntoaan viimeistelläkseen käyttäneet muitakin kuin sallittuja lisäravinteita. Itse kullakin on varmasti jonkinlaisia ulkonäköpaineita, jopa kaltaisillani ikälopuilla. Omalla kohdallani suurin ulkonäköön liittyvä ongelma ei kuitenkaan ole vatsalihasten jääminen piiloon rasvakerroksen alle, hauisten olemattomuus, etureiden sviipin täydellinen puuttuminen tai pienet pakaralihakset, jotka eivät kiinnitä edes pubiruusujen huomiota Pihlajamäen ostarin räkälöissä.<br />
<br />
Jokaisella meistä on varmasti hetkiä, jolloin jonkin pienen asian takia tuntee itsensä vähän huonommaksi tai vähäpätöisemmäksi kuin muut. Lapsena kauheinta oli, kun ei saanut niitä leluja, joita muilla oli. Lukiossa sain laulukokeesta (kyllä, meillä oli lukiossa sellainen) ysin. Olin oikein tyytyväinen ja hämmästynyt "saavutuksestani", mutta nopealla kyselyllä selvisi, että suurin osa ryhmästä oli saanut kympin hoilaamisesta. Omalla arvosanallani ei ollutkaan juuri mitään arvoa. Välillä tulee mentyä johonkin tilaisuuteen luullen, että oma rento pukeutuminen on ihan riittävä, mutta paikalle saavuttuasi olet huomannut muiden olevan huomattavasti särmemmin pukeutuneita. Joillain on ehkä kokemusta siitä, millaista on olla ainoa poikamies illanistujaisissa, joissa on paikalla vain pariskuntia. Osa ihmisistä on lahjattomia muutenkin kuin jouluna. Onneksi minulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla tykkimies jääkärien joukossa, mutta uskon sen olevan kuitenkin kamalaa ja itsetuntoa raapivaa. Mitkään edellä esitetyistä surullisista asioista eivät ole kuitenkaan läheskään niin traagisia kuin olla kukkakaalikorvaton kamppailija!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPYdPNmOXnWVSKO4KroH8GpSjxS7vayPrrnzXs5q56Jo3Mb0W-AIFAvxwcLoaysUNFLYtCnch59wqD9Up3jqSW40P3gJSnhbxq85i-ntKLQ0Em2sZb66BRWAZslktT7u76uJaTGF78znE/s1600/kukkisantiikki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPYdPNmOXnWVSKO4KroH8GpSjxS7vayPrrnzXs5q56Jo3Mb0W-AIFAvxwcLoaysUNFLYtCnch59wqD9Up3jqSW40P3gJSnhbxq85i-ntKLQ0Em2sZb66BRWAZslktT7u76uJaTGF78znE/s640/kukkisantiikki.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Monien kamppailulajipiirien ulkopuolisten mielestä kukkakaalikorvat ovat rumannäköiset, mutta he eivät ymmärrä, että kyseessä on ikuinen merkki, joka kertoo henkilö kuuluvan johonkin suurempaan maailmanlaajuiseen veljeskuntaan. Terveyden kannalta on toki aina parempi, jos kukkakaalikorvia ei tule, mutta kukkakaalikorvattomana kamppailijana saa kuulla jatkuvasti siitä, ettei ole treenannut tarpeeksi kovaa. Lisäksi kukkakaalikorvaton kamppailija kokee helposti, ettei kuulu joukkoon. Minä olen harrastanut surkeaa räpeltämistäni vääntämisen parissa jo parikymmentä vuotta vailla kummempia saavutuksia. Lahjattomuuteni urheilun saralla on paljon helpompi kestää kuin se, että korvani ovat kuin pikkulapsella. Osumaa on tullut korviin ja korvanlehti on ollut mustelmilla, mutta minkäänlaista turvotusta ei ole koskaan tullut. Joillain on jo vuoden-parin treenaamisen jälkeen korvat aivan rutussa, joten tässäkin asiassa pätee se, ettei maailmassa ole tippaakaan oikeudenmukaisuutta. En kuitenkaan hakkaa korviani vasaralla tai laita niitä puristuksiin ruuvipenkin väliin, sillä ne olisivat huijausta. Vaikka olenkin ajoittain potenut vakavaa eksistentiaalista kriisiä kukkakaalikorvattumuuteni takia, olen hyväksynyt asian ja yritän jatkaa parhaani mukaan eteenpäin. Onneksi minulla on jokunen kohtalotoveri, joilta saan vertaistukea; terapialle en ole vielä nähnyt tarvetta. Kenties Kela tulee tulevaisuudessa myöntämään kukkakaalikorvattomille kamppailijoille korvauksia henkisistä kärsimyksistä.<br />
<br />
<i><b><span style="font-size: large;">Tasan eivät mene onnen lahjat!</span></b></i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIc9DfkCVvN7Gb24u8x8LviDZqmb1veCjW-i1YsqOaeDdDzSOgBmi6xtuWTg6UIEUViyPNb5bWKsiJs-JDzuhQG5H7FfhSiUOrYjZTNgiFIQzgP1IALgI0zSG0XLyzfiA0LmKP1XtTEXw/s1600/akimoto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="570" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIc9DfkCVvN7Gb24u8x8LviDZqmb1veCjW-i1YsqOaeDdDzSOgBmi6xtuWTg6UIEUViyPNb5bWKsiJs-JDzuhQG5H7FfhSiUOrYjZTNgiFIQzgP1IALgI0zSG0XLyzfiA0LmKP1XtTEXw/s640/akimoto.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-27102581272259183792016-06-02T15:57:00.004+03:002016-06-02T23:14:00.412+03:00Maidoton ja gluteeniton - onko kaikkien pakko?Minulle vinkattiin äsken sosiaalisessa mediassa pyörivästä arkiruokahaasteesta, jossa ihmiset haastavat toisiaan ottamaan kuvia tekemistään ruuista. Kuvia varten annokset ovat tietysti huolellisesti aseteltuja, koska eihän Instagramiin kehtaa laittaa rahvaanomaisia kuvia. Pöytäliinat ovat viiden lapsen perheessäkin kumman vaaleita ja lautaset ovat hienointa mahdollista desingia. Mutta mikä tärkeintä, pitää trendien aallonharjalla surffaavan perheenäidinkin noudattaa maidotonta ja gluteiinitonta ruokavaliota. Asiaan kuuluu tietysti sekin, että kaikki on niin luomua tai lähiruokaa kuin olla ja voi, lihat ostetaan suoraan tuottajilta ja kasvikset haetaan torilta, jos ei omaa kasvimaata ole. Tämän tien valinneet taitavat olla trendikkäitä kaupungeissa asuvia, joiden tulot sallivat tuollaisen hifistelyn. Epäilen, ettei kauhean monella korkeintaan keskituloisilla lapsiperheiden vanhemmilla ole varaa ihan noin kovaan kikkailuun.<br />
<br />
Kuten fitnessmimmitkin, saavat arkiruokahaasteeseen osallistuvat niinkin yksinkertaisen ruuan kuin puuron kuulostamaan jotenkin niin ihmeelliseltä, kun se on gluteenitonta. Syön itsekin harva se aamu puuroa, mutta kyseessä ei ole sentään niin ihmeellinen asia, että minun pitäisi ilmoittaa siitä somessa. Ja uskokaa tai älkää, laitan myös runsaasti marjoja päälle siksi, että ne saavat puuron maistumaan paremmalle. Onhan niissä ties mitä hyviä vitamiineja jne., mutta ensisijaisesti käytän niitä puuron ja rahkan kanssa maun takia. Gluteeniton kaurapuuro sen sijaan vaikuttaa olevan joku ihmeruoka tavalliseen puuroon verrattuna.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Gluteenin lisäksi jotkut ravintogurut, itseoppineet personal trainerit, luolamies-crossfittaajat ja kaikkitietävät fitnessmimmit ovat julistaneet maidon pannaan. Kuten olen <a href="http://eatfatstayfit.vuodatus.net/lue/2016/04/mun-ruokavalio-on-parempi-kuin-sun-ruokavalio">aiemmassa postauksessani</a> kirjoittanut, on gluteeniton ja maidoton ruokavalio hyvä vaihtoehto silloin, jos edellä mainitut aiheuttavat ongelmia terveyden kannalta. Esimerkiksi kalalle allerginen jättää luonnollisesti kala-aterian väliin ja syö jotain muuta. Jokainen syököön puolestani niin gluteenitonta ja niin maidotonta ruokaa kuin haluaa, mutta miksi sitä tarvitsee julistaa sen kummemmin? Osa maidottomaan ruokavalioon siirtyneistä hehkuttaa vatsan toimivan paljon paremmin ja muutenkin voinnin parantuneen. Kun heiltä kysytään aikaisemmin juotua päivittäistä maitomäärää, on vastauksena usein "pari-kolme litraa päivässä". Eli taas mennään ääripäästä toisen, kuten nykyään kuuluu. Sama leivän ja viljatuotteiden suhteen: ei ruisleipääkään ole ehkä fiksua syödä kymmentä palaa joka aterialla, mutta ei siitä tarvitse kokonaan luopuakaan, jos ei ole esim. keliaakikko.<br />
<br />
Mielenkiintoista tässä ilmiössä on se, että ihmiset muuttavat ruokavaliotaan radikaalisti, julistavat sen aikaansaamaa onnea ja autuutta, mutta kuvista päätellen eivät ole sen kummemmassa kunnossa kuin aikaisemminkaan. Unohtuiko kenties liikunta vai onko maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla niin kovassa huudossa päällä, että sitä on pakko hehkuttaa joka tapauksessa? Vuosia takaperin itseäni huvitti kovasti, kun karppauksesta tuli muotia, jonka seurauksena kaupoissa myytiin karppausleipää, voin kysyntä kasvoi kovasti, ja ihmiset kumarsivat karppausmessias <b>Antti Heikkilän </b>kuvalle. Eräällä keskustelupalstalla nuori karppaajamimmi vauhkosi hiilarien epäterveellisyydestä ja tottakai oman ruokavalionsa ylivertaisuudesta. Sama mimmi kuitenkin poltti tupakkaa, biletti kovasti ja treenasi aika vähän. Karppaus oli ja meni, mutta onneksi ruokavaliohurahtajille on vaihtoehtoja tarjolla. Ei muuta kuin kokeilemaan kehon puhdistavaa ruokavaliota! Ja mikään ruokavalio ei toimi, jos joka päivä ei tule vähintään viittä ruokakuvaa Instagramiin. Perheenäiti kertoi siirtyneensä maidottomaan ruokavalioon ja siksi aamukahvikin on munalattea. Hyvä, että munaa on edelleen tarjolla...<br />
<br />
<i><span style="font-size: x-small;"> </span></i><br />
<h3>
Eikö fitnessintoilijoille kelpaa tavallinen kotiruoka?</h3>
<br />
<span style="font-size: small;">Olen myös jonkin verran selaillut fitnessmimmien ja bodarien blogeja, ihmetellen kovasti heidän käsitystään monipuolisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Tietysti kaikki eivät ole onneksi yhtä hurahtaneita kuin toiset, mutta varsinkin monilla fitnessintoilijoilla käsitys terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta on aika suppea. Pääruokana syödään aina kanaa, riisiä ja parsakaalia, ehkä joskus jauhelihaa. Ymmärrän kyseisten lajien vaativan tiukkaa ruokavaliota kisoihin valmistautuessa, mutta monella <b><i>offseasonin </i></b>ruokavalio näyttää yhtä suppealta. Joskus tuntuu hieman huvittavalta, että minä taidan syödä enemmän kasviksia kuin bodarit, jotka hehkuttavat syövänsä puhdasta ja terveellistä ruokaa. Olen aina ihmetellyt sitä, miksi porsaanliha on fitnesspiireissä jonkinlaisessa pannassa. Eihän esim. porsaan sisä- tai ulkofileessä ole edes kovinkaan paljoa rasvaa.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Vaikka tykkään todella paljon hampurilaisista, pizzasta, snägäriruuasta ja mitä hienommista kovan rasvan ja nopeiden hiilareiden yhdistelmistä, myönnän auliisti pitäväni myös perinteisestä kotiruuasta. Nykyään vaikuttaa siltä, että nämä ruuat ovat joidenkin mielestä lähes epäterveellisiä, eikä niitä pitäisi syödä kuin satunnaisesti. Siis sellaiset ruuat kuten siskonmakkarakeitto, nakkikastike, karjalanpaisti ja perunamuusi, makaronilaatikko, hernekeitto, porsaankyljykset, jauhelihakastike ja pasta jne. Toki näilläkin ruuilla saa itsensä lihotettua - milläpä ei saisi. Mutta käsittääkseni liikkuva ihminen voi syödä kyseisiä ruokia ilman kamalaa huolta rapistumisesta, kunhan määrät ovat oikeanlaisia suhteessa kulutukseen. En usko, että kovin moni huippu-urheilija joutuu potemaan huolta lihapullien ja perunoiden syömisestä - vaikka lihapullissa onkin yleensä hieman jauhoja ja perunassa lähes tappavan vaarallista tärkkelystä.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><i><span style="font-size: x-small;"> Mieluummin välillä tätä kuin pelkkää kanaa ja riisiä joka päivä!</span></i></span><br />
<span style="font-size: small;"><i><span style="font-size: x-small;"> </span></i> </span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.kotikokki.net/media/cache/large/recipeimage/large/52d6e261d074a9ec0e0d1389/original.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://www.kotikokki.net/media/cache/large/recipeimage/large/52d6e261d074a9ec0e0d1389/original.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">www.kotikokki.net/media/cache/large/recipeimage/large/52d6e261d074a9ec0e0d1389/original.jpg</td></tr>
</tbody></table>
EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-45446545790447202872016-05-26T16:33:00.001+03:002016-05-26T16:34:52.819+03:00Urheilu, isänmaallisuus ja historian koukerotJääkiekon MM-kilpailut olivat ja menivät, ja kansan suuren enemmistön harmiksi kisat eivät päättyneet toritapaamiseen. Luulen kuitenkin, että pelaajia harmittaa hieman enemmän kuin leijonapaitoihin ja Karjala-lippiksiin sonnustautunutta rahvasta. Onneksi olympialaiset lähestyvät, joten penkkiurheilijat pääsevät pian taas jännittämään, soitetaanko televisiossa <i><b>Porilaisten marssi</b></i> suomalaisurheilijan kultamitalin johdosta. Tällä kertaa hyppään pois minulle niin rakkaasta fitnesselämästä ja pohdin isänmaallisuuden, kansallisylpeyden ja hieman historiankin vaikutusta urheiluun liittyen.<br />
<br />
Aloitan turinani parilla omakohtaisella kokemuksella: <b>Mika Häkkisen</b> voitettua toisen maailmanmestaruutensa minulta kysyttiin seuraavana päivänä koulussa, katsoinko kilpailun. Kun vastaisin, että en jaksanut herätä (kilpailu kaahailtiin Japanin Suzukassa), sain kuulla luokkakaveriltani olevani maanpetturi. Minä pidin itseäni tuolloin aika isänmaallisena ja pidän edelleenkin, joten hämmästelin kovasti kaverini kommenttia. Tuoreempi tapaus sattui punttisalilla vuoden 2014 talviolympialaisten aikaan. Suomen maajoukkueella oli jokin tärkeä peli edessä, ja suurin osa salilla olleista oli lähtemässä pois, jotta ehtisivät katsomaan ottelua. Eräs heistä kysyikin minulta, enkö aio katsoa lätkää. Vastattuani kieltävästi, sain aika kovan tuomion: "Sä et oo suomalainen!" En vaivaantunut todistelemaan asiaa, koska haluisin keskittyä <i><b>gainssien </b></i>hankkimiseen. Jäin kuitenkin pohtimaan tuota väitettä, jota pidän huumorimielessäkin heitettynä aika naurettavana. Ilmeisesti jääkiekko on kohonnut sellaiseen asemaan, että jokaisen suomalaiseksi itsensä mieltävän pitäisi seurata sitä, mikäli katupartionnilta sattuu aikaa jäämään.<br />
<br />
Suomen itsenäisyyden alkuvaiheessa sanottiin, että <b>Hannes Kolehmainen </b>ja <b>Paavo Nurmi </b>juoksivat Suomen maailmankartalle. Olkoonkin, että maailmankartalla tarkoitettiin tuossa vaiheessa lähinnä läntistä Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, en vähättele suomalaisurheilijoiden merkitystä positiivisen Suomi-kuvan luomisessa, jos tuota perin kökköä nykyilmaisua on salittua käyttää. 1920- ja -30-luvuilla etenkin kestävyysjuoksijat olivat varmasti tunnetuimpia suomalaisia ulkomailla. Suomessa urheilumenestyksellä haluttiin näyttää, etteivät suomalaiset olleet mongolien kaltaisia ali-ihmisiä, kuten ruotsalaiset olivat väittäneet (toim. huom. Mongolit ovat kyllä liian kovia ali-ihmisiksi, jos viitteenä käyttää heidän menestystään judossa tai painissa. Ja kyllä, muutkin kuin sakemannit ovat harrastaneet rotuoppia.). Itse asiassa samasta syystä Suomessa pidettiin tärkeänä, että suomalaisnaiset pärjäsivät kauneuskilpailuissa. Suomalaiset pärjäsivät tuolloin vallan mainiosti, esimerkiksi <b>Adolfin </b>olympialaisissa vuonna 1936 suomalaisjuoksijat nappasivat kolmoisvoiton 10 000 metrillä. Menestyksen huumassa sen ajan tunnetuin suomalainen urheiluselostaja <b>Martti Jukola </b>onnitteli Suomen kansaa voitosta. Hänen mielestään Suomen kansa oli siis kasvattanut kyseiset urheilijat, ja he urheilivat ennen kaikkea Suomelle, eivät niinkään itselleen. Vaan osasi muuan <b>Matti Kyllönenkin - </b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=iS3MayQr6R0">Häkkisen voitettua ensimmäisen maailmanmestaruutensa, hehkutti Kyllönen: "Hyvä Suomi, Hyvä Mika!"</a> Valtio (tai järjestelmä) ensin -tyylinen ajatusmaailmahan on edelleen vallaan esim. demokratian ja sananvapauden kehdossa eli Kiinassa. Kiinalaisurheilijoiden menestyshän on täysin kommunistipuolueen ansioita, mutta tyriminen taas kelvottomien urheilijoiden omaa huonoutta. Samanlaista järjestelmäähän noudatettiin aikaisemmin muissakin sosialistisissa paratiiseissa, kuten Neuvostoliitossa ja DDR:ssä. <br />
<br />
Ajat ovat muuttuneet Suomessa, enkä usko kauhean monien huippu-urheilijoiden ajattelevan treenatessaan, että he urheilevat vain Suomen maineen takia. Oma kunnianhimo lienee paljon tärkeämpi motivaatiotekijä, vaikka toki edelleen maajoukkue-edustus on kova sana lajissa kuin lajissa. Ei ole erityisen harvinaista, että esim. NHL-pelaajien kieltäytyessä MM-kisapaikasta, ovat jotkut vieläkin valmiita leimaamaan heidät edelleen maanpettureiksi. Ymmärrän ihan hyvin, että ihmisille urheilukilpailut ja suomalaisten menestyminen on tärkeää ja jos se piristää monia, on se vain hyvä juttu. Kuitenkin menestymättömyys varsinkin olympialajeissa kirvoittaa kansalaisilta välillä hyvin tylyjä kommentteja. Moni ei ymmärrä sitä, että monissa lajeissa jo pelkän olympiapaikan nappaaminen on niin kova suoritus, ettei siihen kauhean moni pysty. Toisaalta ihan päinvastaisia esimerkkejäkin on, kuten Suomen maajoukkueen menestyminen curlingissa Torinon olympialaisissa 2006. Laji, joka ei aikaisemmin kiinnostanut ketään, keräsikin paljon suomalaisia television ääreen. Mutta curling-huuma laantui nopeasti, eikä lajista tullut uutta kansallislajia.<br />
<br />
Tietyt lajit ovat olleet suomalaisten silmissä sellaisia, joissa menestymistä pidetään erityisen tärkeänä. Jääkiekon lisäksi niitä ovat olleet keihäänheitto, maastohiihto ja mäkihyppy. Koska suomalaisten mäkihyppääjien menestys ei ole ollut vuosikausiin kummoista, vedottiin Suomen kansaan, jotta mäkihyppääjät saisivat rahaa harjoittelua ja varusteita varten. Tällä surkuhupaisalla <i><b>Kansallistalkoot</b></i>-hankkeella annettiin ymmärtää, että menestyminen mäkihypyssä on niin helvetin tärkeä asia, että sen vuoksi jokaisen suomalaisen olisi pitänyt tuntea pisto sydämmessään. Vaan mitä mahtoivat monet opintotuella kituuttavat muiden lajien urheilijat ajatella tuosta hankkeesta? Mäkihyppääjät eivät todellakaan ole ainoita urheilulla persnettoa tekeviä urheilijoita tässä maassa. Missä viipyvät kansallistalkoot suomalaisjudokoiden, -vesipalloilijoiden, -kilpasoutajien tai ratapyöräilijoiden avuksi? Kansallistalkoot-hankkeen <b>Kummeli</b>-henkistä<b> </b>huumoriarvoa lisäsise metka tosiasia, ettei projetkilla ollut alkuun edes rahankeräyslupaa. Myöhemmin rahaa onnistuttiin käsittääkseni keräämään, mutta siitä huolimatta menestys mäkihypyssä on ollut laihaa. Joskus olen myös ihmetellyt, miten suuri huoli suomalaisilla jääkiekkotoimittajilla on siitä, tuottaako Suomi enää kovan tason NHL-pelaajia. Hetken mietittyäni olen kuitenkin alkanut ymmärtää heitä - taloudellinen tilanne, turvallisuuspolitiikka, pakolaiskriisi ja lasten ja nuorten liikkumattomuus ovat mitättömiä asioita siihen verrattuna, tuleeko Suomesta enää koskaan <b>Teemu Selänteen </b>kaltaista tähteä. Olen myös joskus törmännyt kommentteihin, joissa vaaditaan huippu-urheilijoiden vapauttamisesta varusmiespalveluksesta siksi, että he edistävät Suomen asiaa jo muutenkin. Mutta samalla perusteella myös esim. klassisen musiikin saralla menestyneet tai nousevan startup-yrityksen nuori perustaja pitäisi vapauttaa. Vai ovatko urheilijoiden tekemiset edelleen tärkeämpiä kuin joidenkin muiden?<br />
<br />
<i><span style="font-size: x-small;"> Kyllä on liikuttavaa. Ihan tulee tippa silmään suomalaisten mäkimiesten ahdingosta.</span></i> <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/V-wyyOK0-n8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/V-wyyOK0-n8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<h4>
Osataan sitä muuallakin...</h4>
Suomessa on onneksi päästy pitkälti eroon siitä, että urheilukilpailut rinnasteittaisiin tavalla tai toisella (sota)historian tapahtumiin ja täten luotaisiin yleisölle entistä isänmaallisempi fiilis. Välillä meilläkin lipsahtaa, kuten muutama vuosi sitten, jolloin <b>Antero Mertaranta, Juhani "Aurinkokuningas" Tamminen </b>ja muut MTV:n jääkiekkotiimiin kuuluvat puettiin <i><b>Tuntemattoman sotilaan </b></i>hengessä jatkosodan aikaisiin univormuihin. Tuo on viimeisin mieleen tuleva kotimainen rimanalitus, jossa historian tapahtumat ja urheilu on tavalla tai toisella rinnastettu. Äskettäin uusinta joka äidin unelmavävyä ja jokaisen tytön märkää unta, eli <a href="http://www.iltasanomat.fi/nhl/art-2000001167503.html"><b>Patrik Lainetta </b>verrattiin <b>Simo Häyhään</b></a>, mutta asialla oli kanadalaistoimittaja. Talvi- ja jatkosotien historiassa riittää kovia ukkoja, mutta jääkiekkoilijan tai kenen tahansa urheilijan vertaaminen heihin osoittaa mielestäni typeryyttä. Kyllä, huippu-urheilijat treenaavat kovaa, antavat kaikkensa jne., mutta tavallinen rintamamies koki sodissa niin paljon pahempia asioita, että moiset vertaukset ovat aika hölmöjä. Onneksi silmiini ei ole osunut, että suomalaistoimittajat viljelisivät moisia vertauksia. <br />
<br />
Kuten jo muutama kappale sitten mainitsin, käytetään tietyissä valtioissa urheilua vielä tänäkin päivänä osoittamaan järjestelmän tai peräti yksinvaltaisen johtajan erinomaisuutta. Jos Venäjän maajoukkue pelaa jääkiekko-ottelun toukokuun 9. päivä, on se ehdottomasti voitettava, sillä kyseinen päivä on Venäjällä kansallissosialistisesta Saksasta kovalla hinnalla saavutetun voiton muistopäivä. Mutta läntisessäkin Euroopassakin osataan välillä mennä naurettavuuden puolelle. Aikoinaan Englannin hävittyä Saksallle jossain tärkeässä futismatsissa, väitetään Ison-Britannian pääministerin, rautarouva Margaret Thatcherin tokaiseen seuraavasti: "He voittivat meidän kansallispelissämme, mutta me voitimme heidät kahdesti 1900-luvulla heidän kansallispelissään!" Englantilaiset roskalehdet käyttävät edelleen toiseen maailmansotaan viitaavia vertauksia, jos Englanti pelaa Saksaa vastaan arvokisoissa. Osa englantilaisista jalkapallofaneista <a href="https://www.youtube.com/watch?v=_1M730cYkic">laulaa edelleen toisen maailmansodan aikaista laulua kymmennestä saksalaisesta pommikoneesta, jotka <b>Kuninkaalliset ilmavoimat </b>ampuivat alas</a>. Ja jos en muista ihan väärin, teki hollantilainen jalkapalloilija <b>Ruud van Nistelrooy </b>aikamoisen rimanalituksen, kun puhui Saksa-ottelun alla ottelun tärkeydestä toisen maailmansodan tapahtumien takia. Sattuneista syistä on selvää, ettei saksalaisilla ole kauhean hyvä maine ihan jokaisessa Euroopan kolkassa, mutta rajansa kaikella.<br />
<br />
Näin lopuksi haluaisin sanoa, että vaikka suomalaisurheilijat menestyisivät kuinka hyvin tahansa maailmalla, en usko sen vaikuttavan kovinkaan paljoa Suomi-kuvaan, enkä juuri lainkaan ulkomaanviennin kasvuun tai muihin tärkeisiin asioihin. Toki suomalaisten menestymisestä saa olla iloinen, mutta asiat kannattaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. <br />
<a name='more'></a>EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-70053203998571537112016-05-14T16:20:00.002+03:002016-05-14T16:23:12.846+03:00Pyhän kolminaisuuden rituaaliPerjantaina 13.5.2016 tein salilla yläkroppatreenin, joka sisälsi penkkiä, leukoja, hauisvitkuttelua yms. Treenin jälkeinen <i><b>pumppi </b></i>oli käsittämätön - lihakset tuntuivat kasvaneen joka puolelta kuin <b>Pianan </b>kahdeksan tunnin käsitreenillä konsanaan. Nälkä oli myös mahdoton, koska salin jälkeen minun oli kiirehdittävä vääntötreeneihin, söin nopeasti jauhelihaa ja riisiä, eli kunnon <i><b>bodyruokaa</b></i>. Tiesin jo tässä vaiheessa, että minun oli otettava kovat keinot käyttöön, jos haluaisin välttää salitreenin ja vääntämisen aiheuttaman <i><b>katabolian</b></i> ja hyödyntää illalla rankan pyjamapainin jälkeisen <i><b>anabolisen ikkunan</b></i> kunnolla. Siispä jo vääntämään mennessäni tiesin, että hetki olisi mitä oivallisin <i><b>pyhän kolminaisuuden rituaalille. </b></i>Siinä missä monet luottavat lihasmassan kasvattamisessa <b>Arnoldin <i>kultaiseen kuusikkoon</i></b>, luotan minä pyhän kolminaisuuden rituaaliin akuutin kalorivajeen paikkaamiseksi. Sen pidemmittä puheitta tilasin taksin ja pyysin kuskia suuntaamaan <i><b>isolle kirkolle, </b></i>olihan edessä ravinteli-ilta.<br />
<br />
Pyhän kolminaisuuden rituaali on aloittelijoille sopimaton ruokailusessio erilaisissa pikaruokaloissa. Tällä suunnitelmaan kuului käynti kolmen isoimman Suomessa toimivan hampurilaisketjun kuppilassa. Rituaalin voi suorittaa halutessaan suorittaa myös siten, että käy ensin pizzalla, sitten kebabilla ja lopuksi hampurilaisella jne. Suosittelen pyhän kolminaisuuden rituaalia niille, joiden on vaikea saada kalorit täyteen rankan treenipäivän jälkeen. Kyse ei ole kuitenkaan <i><b>refeedistä, cheatmealista </b></i>tai muusta fitnessväen suosimasta herkkuhetkestä, vaan kyseessä on nimensä mukaan harras hetki rasvan ja nopeiden hiilareiden alttarin äärellä. Mutta sen pidemmittä jorinoitta itse tämänkertaisen rituaalin esittelyyn.<br />
<br />
<h3>
Rituaalin ensimmäinen vaihe</h3>
<br />
Ensimmäisenä päätin hoitaa alta pois mielestäni heikkolaatuisimman pikaruokalan eli Hesburgerin. Koska Hesburgerin hampurilaiset eivät ole mielestäni kovinkaan kaksisia paksuudeltaan tiskirättiä muistuttavien pihvien takia, päätin hoitaa homman nopeasti alta pois ja tilasin <i><b>Mega-aterian</b></i>, juomana tietysti oikeaa kokista, sillä kevytlimut ovat valjun makuisia, eivätkä sovi kalorivajeen täyttämiseen. En joutunut odottamaan hampurilaista, joten pääsin heti torjumaan kataboliaa. Vaikka en ole Hesen fani, täytyy minun myöntää Megahampurilaisen olevan ihan passeli tapa saada kaloreita, etenkin runsaan majoneesin käytön takia. Toisaalta Hesen hampurilaisten suurin miinus on se, että ne maistuvat lähinnä majoneesilta, joka ei kuitenkaan ole mielestäni hampurilaisen tarkoitus. Lisäksi ranskalaiset perunat ovat Hesessä lähes aina ala-arvoisen lötköjä, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Saa nähdä, tappaako joku turkulainen minut, kun rohkenen näin suoraan arvostella heidän ylpeyttään. Olen ikuisesti katkera siitä, että Hesburger aikoinaan osti legendaarisen <b>Carrols</b>-ketjun <b>Keskolta</b> ja ajoi sen hiljalleen alas. Osa lukijoista muistanee mahtavat <i><b>kaksi Clubia yhden hinnalla </b></i>-tarjoukset ja <i><b>Big Carolina</b> </i>-purilaiset.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmueHeCbUD3s72n84p42EUi0kt5snoxQeADwSjWIYNVStk4oc2i9BHlvgj7N7tcqtdi8pS37t4mjgeJ53-dJ9VV8JtFZHkhQllEacC1t13GqkOL5uO1FS68e9vsAkMZYzEAoEe62j4un0/s1600/20160513_210004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmueHeCbUD3s72n84p42EUi0kt5snoxQeADwSjWIYNVStk4oc2i9BHlvgj7N7tcqtdi8pS37t4mjgeJ53-dJ9VV8JtFZHkhQllEacC1t13GqkOL5uO1FS68e9vsAkMZYzEAoEe62j4un0/s400/20160513_210004.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<h3>
Rituaalin toinen vaihe</h3>
<br />
Hoidin Hesen aterian alta pois melko nopeasti ja suuntasin välittömästi läheiseen <b>McDonald's</b>-ravintolaan. Jos luulette minun nauttineen siellä <i><b>Big Macin </b></i>tai <i><b>McFeastin </b></i>kaltaisen klassikon, erehdytte pahemman kerran. En muista, koska olen viimeksi syönyt kyseisiä hampurilaisia, sillä olen yleensä keskittynyt euron juustopurilaisten mättämiseen. Mutta euron juustot eivät sopineet tähän tarkoitukseen, sillä kaipasin jotain isompaa, mutta yksinkertaisista. Sen takia päädyin Mäkkärin tarjonnan kiistattomaan helmeen, <i><b>Double Quarter Pounderiin</b></i>, ateriana tietysti. Tupla-QP:ssa ei ole mitään turhaa, ja koska se ei ole Mäkkärin suosituimpia ruokia, saa sen lähes aina juuri valmistettuna pöytään, kuten tälläkin kertaa. Toki odotteluun menee hetki, mutta pyhän kolminaisuuden rituaalissa ei ole tarkoitus hätäillä. Tupla-QP sopii mainiosti puntti-Pateille, sillä uskoisin sen pihvien sisältävän runsaasti hyvälaatuista eläinproteiinia. Kyseinen hampurilainen on kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein mainio, ja se pääsee korkealle, jos joskus teen listan pikaruokaketjujen ruuista. Ranskalaiset olivat parempia kuin Hesessä, joskaan eivät nyt mitään ikimuistoisia elämyksiä. Tämän aterian jälkeen vatsassa painoi hieman, mutta vielä oli mentävä suorittamaan loppuhuipennus.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfUoq30dQBQfmiyhWft0rfT8bAKPJq6mZM1a0YvkbXzkeLzozS8Fry5j5sN-gFz_dsda-U9JmEWiyPB5Vbu8qUrcwlR_7h5xeJrA7njmQeI7xebR9Re8ZVzkqt6fHPaZBNgs0eDSeaAqw/s1600/20160513_211637.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfUoq30dQBQfmiyhWft0rfT8bAKPJq6mZM1a0YvkbXzkeLzozS8Fry5j5sN-gFz_dsda-U9JmEWiyPB5Vbu8qUrcwlR_7h5xeJrA7njmQeI7xebR9Re8ZVzkqt6fHPaZBNgs0eDSeaAqw/s400/20160513_211637.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<h3>
Rituaalin huipennus</h3>
<br />
Mäkkärin jälkeen marssin <b>Burger Kingiin</b>. Tässä vaiheessa olo ei ollut enää erityisen nälkäinen, mutta en voinut tyytyä mihinkään pieneen. Niinpä valitsin <i><b>Double Steakhouse</b></i> -aterian, ja jälkkäriksi otin ison pirtelön. Koska mahassani oli jo melkoisesti ruokaa kaltaiselleni kynäniskalle, oli aterian syöminen aikamoista taistelua alusta asti niin häpeällistä kuin tuota onkaan myöntää. Kalorivaje oli todennäköisesti jo paikattu, mutta ylpeys ei antanut periksi, joten en jättänyt rituaalia puolitiehen. Sen voin sanoa, että Double Steakhousea syödessäni oli jo hieman äitiä ikävä, eivätkä ranskalaiset meinanneet mennä alas. Ison pirtelön ottaminen jälkkäriksi alkoi kieltämättä vaikuttaa lievähköltä virheeltä. Kuitenkin joskus miehen on tehtävä se, mikä täytyy. Tämän viimeisen ehtoollisen lopuksi olin pakotettu istumaan tovin jos toisenkin Burger Kingin vessassa miettien elämän tarkoitusta. Tunne oli samanlainen kuin syötyäni muutama vuosi sitten heti ison pizzan päälle tuhdin rullakebabin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8K3hp5sKGj5wV6zwBsjiWWy2CspsPT6i7QDO_GQLafFSJ4V4TK4PFlqYBZoSsO9Dhw7SDHQMhamx60qp7rRG0OFBL9OxYEogiZTmAYy8u9B0-ygfYQJHKMFreJ0q7fzcrbJ0xa1nGc9I/s1600/20160513_213041.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8K3hp5sKGj5wV6zwBsjiWWy2CspsPT6i7QDO_GQLafFSJ4V4TK4PFlqYBZoSsO9Dhw7SDHQMhamx60qp7rRG0OFBL9OxYEogiZTmAYy8u9B0-ygfYQJHKMFreJ0q7fzcrbJ0xa1nGc9I/s400/20160513_213041.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<h3>
Lopuksi</h3>
<br />
Pyhän kolminaisuuden rituaalin tavoitteena ollut kalorivajeen kurominen umpeen tuli varmasti täytetyksi. Siihen olisi varmasti riittänyt pelkät hampurilaiset, sillä ranskalaiset ja limpparit täyttivät ehkä turhan paljon vatsaa, vieden nautinnon loppuhuipennukseksitarkoitetulta Double Steakhouselta. Olisi kuitenkin ollut aika onnetonta tyytyä vain hampurilaisiin, vaikka ne olisivat todennäköisesti menneet aika helposti alas. Täytyy myös muistaa, että en käynyt vessassa Hesessä ja Mäkkärissä aterioituani, vaikkei tämä minkään <b>Man v. Food</b> -haaste ollutkaan. En väitä tämän olleen kummoinen suoritus, sillä tiedän tyyppejä, joille tämä olisi kevyt iltapala. Mutta tuskin ihan jokainen on valmis tällaiseen <i><b>säkrifaissiin</b></i> tehdäkseen sen, ikinä tarvitaan kehittyäkseen (<i>Whatever it takes). </i>Kroppa kävi hieman kuumana tuon suorituksen jälkeen, mutta yllätyksekseni en istunut vessassa loppuiltaa. Jotain varmasti kiinnostaa myös, näkyykö pyhän kolminaisuuden rituaali kropassa vielä seuraavana päivänä. Heille alla kuva noin 14 tuntia rituaalin suorittamisen jälkeen. <i><b>Eat Fat, Stay Fit!</b></i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbsHZ2jop-odW4rCFx-5soaJ6jtQfyofr0YG3JBj9zsjrZLtEg_KzfKB2Jpb0Q7DPCzMt6T9vNA5WK4HXOTUaAconTZIzdGIbD1sm_IsoQMNp8BPmNFQKKXR8C-fEIWcHkMeb3ZBkSqio/s1600/pullistus2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbsHZ2jop-odW4rCFx-5soaJ6jtQfyofr0YG3JBj9zsjrZLtEg_KzfKB2Jpb0Q7DPCzMt6T9vNA5WK4HXOTUaAconTZIzdGIbD1sm_IsoQMNp8BPmNFQKKXR8C-fEIWcHkMeb3ZBkSqio/s400/pullistus2.jpg" width="195" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<h3>
</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-23102453809138913042016-05-10T19:52:00.001+03:002016-05-10T22:17:08.899+03:00Kova kunto - mitä sillä tarkoitetaan?Näin kesän kynnyksellä monet sukupuoleen katsomatta yrittävät päästä sellaiseen kuntoon, että rannalla kehtaisi olla ilman kauheaa häpeää omista jenkkakahvoistaan ja alleistaan. Monien salilla puurtavien mielestä mukaan lihaksikkaassa ja rasvattomassa kunnossa oleva henkilö on hyvässä, ellei jopa kovassa kunnossa, mutta onko asia ihan niin yksinkertainen? <br />
<h3>
</h3>
<h3>
Ulkonäkö, suorituskyky vai molemmat?</h3>
<br />
Koska tämä blogi on ennen kaikkea kehonrakennukseen ja fitnessiin keskittyvä <i><b>lifestyleblogi</b></i>, otan ensimmäiseksi tarkasteluun noissa piireissä käsittääkseni vallalla olevan käsityksen kovasta kunnosta. Koska kyseisissä lajeissa kunto mitataan vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella (pl. vapaaohjelman sisältävä fitness), pitävät niitä seuraavat kovana kuntona jotain ihan muuta kuin esimerkiksi minä. <i>"Se on tosi kovassa kunnossa"</i> tarkoittaa bodarista puhuttaessa sitä, että hän on revityn kireässä kunnossa, eli lihakset erottuvat selkeästi ja perse, olkapäät ja rinta ovat säikeillä. Myös verisuonet erottuvat selvästi. Bikini fitness -kisaajilla kovan kunnon määritelmä on tietysti ihan erilainen. Kärjistäen voisi sanoa, että heidän kovan kuntonsa kriteerinä on vatsan litteys ja timmin pyöreät pakarat. Kuitenkin bodarin ja bikinikisaajan kohdalla on vaikea sanoa, kenen suorituskyky on paras - kuka lavalla olevista on vahvin, nopein tai ketterin? Tämän takia olisin hyvin varovainen käyttämään ilmaisua "kovassa kunnossa" puhtaasti ulkonäön perusteella arvioitavien lajien kohdalla. Isot ammattilaisbodarit vaikuttavat hengästyvän kovin helposti, joten ovatko he siis kovassa kunnossa? Mielestäni eivät siinä mielessä, miten itse ymmärrän kovan kunnon. Eivät, vaikka he treenaisivat salilla todella kovaa ja tappiin asti.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Kuvassa hallitseva <b>Mr. Olympia Phil Heath. </b>Julmetun kokoinen mörkö, mutta miten mahtaa olla salitreenin ulkopuolisen suorituskyvyn laita?</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5mkwNratlGqr4W78VNUZJW0EpLRRIcGnpwC7-GPIAD4IMkVIANXxEj4xpzayRk1Oy64Konr7Ao7nYgRH9r5fo1Ors-NE9_S1jDDh2Ycedp0bQzel2KytWEsNOSJ_viwvep_vZ7UaplwM/s1600/heath.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5mkwNratlGqr4W78VNUZJW0EpLRRIcGnpwC7-GPIAD4IMkVIANXxEj4xpzayRk1Oy64Konr7Ao7nYgRH9r5fo1Ors-NE9_S1jDDh2Ycedp0bQzel2KytWEsNOSJ_viwvep_vZ7UaplwM/s400/heath.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Urheilulajien kohdalla on luonnollisesti suuria eroja siinä, millaisia ominaisuuksia niissä vaaditaan. Toiset lajit vaativat todella kovaa kestävyyttä, toiset taas painottuvat lyhytkestoisiin räjähtävää voimaa vaativiin suorituksiin. Olympialaisissa juokseva maratoonari on varmasti kovassa kunnossa, kun puhutaan kestävyydestä. Mutta maratoonarit tuskin vetävät kauhean isoja rautoja maasta. Vaikka kestävyysjuoksu on kamalaa rääkkiä, eikä itsestäni olisi siihen, en pidä sitä kauhean monipuolisena kestävyyslajina verrattuna esim. hiihtoon, triathlonista puhumattakaan. En kuitenkaan mene sanomaan, etteivät kestävyysjuoksijat ole kovakuntoisia tyyppejä. Esimerkkinä toisesta ääripäästä voidaan ottaa esille voimanosto. <b>Fredrik Smulter </b>penkkaa hirmuisia rautoja, mutta onko hän muuten kovassa kunnossa? Yksi "kovan kunnon" kriteeri on mielestäni tietynlainen monipuolisuus, mitä tulee kestävyyteen, nopeuteen ja voimaan. <br />
<br />
Vaikka usein kritisoin (ja tulen myös jatkossa kritisoimaan) Crossfitiä, myönnän auliisti, että lajin huiput ovat monella tavalla kovakuntoisia tyyppejä. Koska huipputasolla Crossfit-kisat saattavat sisältää kaikkea uinnista painonnostoliikkeisiin, pitää kilpailijoiden hallita monia lajeja kohtalaisen hyvin. Koska itselläni ei ole juuri lainkaan räjähtävyyttä, eikä varsinkaan minkäänlaista motoriikkaa, en varmasti pärjäisi Crossfitissa. Eri asia on, onko mitään järkeä niputtaa niin erilaisia lajeja samaan kilpailuun, varsinkin kilpailijoiden ollessa todella uupuneita. Yhtä kaikki, <b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=D1ze-f7jS2A">Rich Froning</a> </b>on varmasti kovakuntoinen heppu. Mutta niin ovat myös kymmenottelijat, kilpasoutajat, painijat ja rugbyn pelaajat, vain muutamia lajeja mainitakseni. Crossfittaajien väittäminen maailman kovakuntoisimmiksi urheilijoiksi on melkoisen kovaa liioittelua - uskon heidän löytyvän edelleen olympialajien piiristä. Toisaalta kaikki kovakuntoiset, hullun lailla treenaavat yksilöt eivät ole edes urheilijoita. Vai mitä sanotte seuraavista porukoista: <i><b>Special Air Service, Special Boat Squadron, US Navy's Sea, Land and Air Teams, USAF Pararescue, Sayeret Matkal </b></i>tai<i><b> </b><b><abbr class="abbr" title="Deuxième"></abbr></b></i><b><span lang="fr"><i>2<sup>e</sup></i></span></b><i><b><abbr class="abbr" title="Deuxième"><sup></sup></abbr> régiment étranger de parachutistes</b></i>?<br />
<br />
Jos urheilijoita arvostellaan bodauskriteerein, mennään monesti metsään. Jotkut jalkapalloilijat ovat aika mitäänsanomattoman kokoisia, jos katsotaan heidän lihasmassaansa. Silti he jaksavat juosta 90 minuuttia helteessä ja saavat potkaistua palloa todella lujaa. Ja lieneekö edes tarpeen puhua huippujalkapalloilijoiden henkisistä paineista? Haluaisitko olla itse vetäjänä rangaistuspotkukilpailuun edenneessä MM-finaalissa, jos epäonnistuminen merkkaisi tappiota? Joskus kuulee irvailtavan telivoimistelijoiden ohuista jaloista, mutta luulen niistä silti löytyvän ihan riittävästi voimaa. Kamppailulajeissa raskaiden sarjojen ottelijat näyttävät joskus enemmän lihapullilta kuin urheilijoilta, mutta yllättäen hekin jaksavat otella täyden ajan ja usein vielä voitokkaasti. Alempana kuvassa on vapaaottelulegenda <b>Fedor Emelianenko</b>, joka ei näyttänyt kovinkaan urheilulliselta, vaan hieman <i><b>plösöltä</b></i>, mutta teki silti tuhoisaa jälkeä kehässä. Veikkaan sekä hänen kestävyys- että voimaominaisuuksiensa olleen huomattavasti paremmat kuin monella täydellisessä pillunvonkauskunnossa olevalla shortsibodarilla. En väitä, että ylimääräisestä rasvasta olisi varsinaisesti mitään hyötyä suurimmassa osassa urheilulajeja, mutta urheilijoita ei kannata arvioida pelkästään rasvaprosentin ja lihaksikkuuden perusteella - bodauslavat ovat sitä varten<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjR1FT9B4Q17vPNfgWapIvbfuoW8NY_yd_0ULcEX2UrNq3MMrspo6SdDKlVDR8qbhZXc_3vAEsdYECF81kmkBnPA1eMSaDTxWU61LxRZG34X39EGCxaLCPw67oRgGicvrm5wbz685fbAA/s1600/fedor.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjR1FT9B4Q17vPNfgWapIvbfuoW8NY_yd_0ULcEX2UrNq3MMrspo6SdDKlVDR8qbhZXc_3vAEsdYECF81kmkBnPA1eMSaDTxWU61LxRZG34X39EGCxaLCPw67oRgGicvrm5wbz685fbAA/s1600/fedor.JPG" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Jopas on rasvaisessa kunnossa oleva heppu. Eihän hänellä näy edes sixpack. Miten tuo kehtaa olla ilman paitaa, kun ei ole yhtään tatuointiakaan?</i></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
<h3>
Kuntoilijan kova kunto ja treenin monipuolisuus</h3>
<br />
Olen sen verran pitkään harrastanut onnetonta sunnuntaijumppailuani, että olen törmännyt aika monenlaisiin käsityksiin kovasta treenistä ja siitä, miten kenenkin pitäisi treenata. Osa vannoo pelkän salilla käymisen nimiin, kun taas toisille hyötyliikunta on kaikki kaikessa. Tiedän keski-ikäisiä miehiä, joille voimailutulokset ovat niin tärkeitä, että sen varjolla jätetään kaikki muu liikunta - eräs tällainen sanoi minulle, ettei halua käydä edes kävelemässä, koska silloin tulokset laskevat. Ja en puhu kisaavasta voimanostajasta, vaan viisikymppisestä miehestä, joka käy salilla kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Vaikka tämä herra nostaakin kohtalaisen raskaita romuja maasta, en pidä häntä kovakuntoisena, jos mittarina on yleiskunto. Jokaiselta salilta löytyy myös oman elämänsä bodareita, joille kaikki aerobinen liikunta on kauhistus, koska niiden pelätään vaikuttavan negatiivisesti lihaskasvuun - tai pitäisikö sanoa muodikkaasti, että he pelkäävät <i><b>gainssien </b></i>menevän hukkaan. Kuten olen moneen otteeseen sanonut, jokainen treenaa siten kuin itse parhaaksi näkee ja lajeja, joista pitää. Yleiskunnon kannalta olisi kuitenkin hyvä, että salilla treenaavat kuntoilijat tekisivät jotain muutakin, vaikka salitreeni olisikin se ykkösjuttu. En usko kenenkään kehitykselle olevan haittaa uinnista, pyöräilystä tai kevyestä juoksulenkistä pari kertaa viikossa. Lisäksi asiaa voidaan lähestyä siten, että arkielämässä ei ole juurikaan merkitystä sillä, vetääkö maasta 230 kiloa vai 250 kiloa. En usko asialla olevan kovinkaan suurta painoarvoa edes pimperon saamisen kannalta.<br />
<br />
Suosittelen tavalliselle salitreenaajalle muutakin liikuntaa jo senkin takia, että mahdollisten loukkaantumisten ja muiden odottamattomien juttujen varalle on jotain muutakin. Itse treenaan kaupungin saleilla, jotka menevät juhlapyhien aikaan muutamaksi päiväksi kiinni. Pelkästään salilla treenaaville nämä ovat hankalia hetkiä. He valittavat, että pyhien takia ei pääse treenaamaan<i> </i>ja he joutuvat pitämään pakon sanelemina treenitaukoa. Heidän mieleensä ei tule mennä ulos loikkimaan rappusia, juoksemaan mäkivetoja, heittelemään kiviä, punnertamaan pururadalta löytyviä tukkeja tms. Aikonaan olin itse pari kuukautta poissa päälajini treeneistä olkapäävamman takia, enkä voinut tehdä yläkroppapunttiakaan. Siispä jalkapuntin lisäksi loikin tuolloin hullun lailla <i><b>Töölön Kisahallin</b></i> rappusia ja juoksentelin ulkona. Onko sitten syynä lähes olematon tausta muista harrastuksista vai mielikuvituksen puute tai laiskuus, etteivät monet edes älyä mennä kokeilemaan spurtteja, loikkimisia tai muuta salitreenaamisesta poikkeavaa?<br />
<br />
Monia uusia lukijoita varmasti kiinnostaa tietää, olenko omasta mielestäni kovassa kunnossa. Vastaukseni on hyvin lyhyt ja yksinkertainen: en ole. Olen ehkä joskus ollut aika kireässä kunnossa ja jaksanut vääntää vanhan dieselmoottorin lailla, mutta voimatasoni, räjähtävyyteni ja motoriset taitoni ovat sen verran surkealla tasolla, etten kehtaa sanoa olevani tällä hetkellä kovassa kunnossa, varsinkaan pitkään vaivanneen polvivamman jäljiltä. Olen vaan ollut käsittämättömän hullu ja tyhmä, joten olen kyllä saman päivän aikana treenannut neljästi: mäkivetoja, uintia, pyjamapainia ja vielä päälle iltalenkki. Jonkinlainen peruskunto minulla tietysti on, mutta "kova kunto" tarkoittaa minulle täysin eri asiaa. Jos puhutaan ulkonäöllisistä seikoista, en ole Bodaus- tai edes Men's Physique -kriteerien arviotuna kovinkaan häävissä kunnossa, vaikka joidenkin tiedän monien "tavisten" pitävän tämänhetkistä "kuntoani" jo varsin kireänä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><span style="font-size: x-small;">Kirjoittajan vessaselfie 6.5.2016. Tällä kunnolla ei mennä shortsibodauskisoihin eikä juhlita edes <b>Mummotunnelin</b> isossa jaossa, mutta toisaalta pystyn vihdoin jälleen vääntämään, loikkimaan ja juoksemaan vetoja - mistä nautin suunntattomasti viime vuoden pilanneen polvivamman jälkeen. Kova kunto vai ei?</span></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlV_nlcwaqOqf2AWui4PtPmyQaZ6e328G4rUTU3ErEbWdVyDeydaG_fOA6WfgAQqJt6_On4lPDdmrYlP96RcjTty4HMfXgbzPyCpU29vNJlxH08pmGR9hQaiXw5so55RNBVTCgByF8KGA/s1600/06052016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlV_nlcwaqOqf2AWui4PtPmyQaZ6e328G4rUTU3ErEbWdVyDeydaG_fOA6WfgAQqJt6_On4lPDdmrYlP96RcjTty4HMfXgbzPyCpU29vNJlxH08pmGR9hQaiXw5so55RNBVTCgByF8KGA/s320/06052016.jpg" width="204" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-90418238646864605202016-05-04T16:18:00.001+03:002016-05-04T16:36:33.936+03:00Pianan Riku - YouTuben mörkö<b><i>What's up guys? Good fuckin' morning! Today we're gonna blast our fuckin arms! Let's do this fuckin' shit goddamit! Right, babe?</i></b><br />
<br />
Vastaavilla huudahduksilla on bodypersoona <b>Rich Pianalla</b> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=tHv6T5641Dw">tapana aloittaa</a> <i>Bigger by the day </i>-videonsa. Mutta mikä mies tämä YouTuben kautta tunnetuksi tullut mies onkaan? Hän ei ole koskaan kuulunut mystiseen <b>IFBB Pro </b>-veljeskuntaan saati, että hän olisi kilpaillut <b>Arnold Classicissa</b>,<b> Mr. Olympiasta </b>puhumattakaan. Vähänkin YouTuben fitness- ja bodausaiheisia videoita seuranneet ovat hyvin suurella todennäköisyydellä törmänneet tähän heppuun. Pianan äiti oli kehonrakentaja, jonka takia Riku tutustui salipiireihin jo lapsena. Omien sanojensa mukaan hän aloitti bodaamisen niin varhain kuin 11-vuotiaana ja 18-vuotiaana hän siirtyi voiman pimeälle puolelle, aloittaen lisäravinteita vahvempien aineiden käytön. Hänen kilpailumeriittinsä eivät siis ole kovinkaan kummalliset, mutta tästä huolimatta hänestä on tullut yksi tämän hetken tunnetuimpia hahmoja bodausmaailmassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/L-KIaL_pK-c/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/L-KIaL_pK-c?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<h3>
Maailman rehellisin bodari?</h3>
<br />
Pianan Rikun suosio perustunee pitkälti siihen, että hän on puhunut avoimesti siitä, mistä ammattilaiskehonrakentajat vaikenevat tyystin - steroideista, kasvuhormonista insuliinista ja muista lääkekaapin tuotteista. Piana on myös myöntänyt kokeilleensa <i><b>syntholia</b></i>, eli surullisenkuuluisaa lihasksiin työnnettävää öljyä, jota jotkut käyttävät isompien lihasten toivossa, mutta yleensä tehden itsestään täysin friikin näköisiä ilmestyksiä. Piana ei ole onneksi ihan <b><a href="http://healthyceleb.com/wp-content/uploads/2012/07/Gregg-Valentino-Arms.jpg">Gregg Valentinon</a> </b>kaltainen kummajainen, mutta mielestäni mistään esteettisestä fysiikasta ei hänen kohdallaan voi puhua (mikäli siitä voidaan ylipäätään puhua bodauksen kohdalla). Koska Piana on kertonut avoimesti kuuritteluistaan ja yrittänyt parhaansa mukaan valistaa muita käyttämiensä aineiden sivuvaikutuksista, on hän monen mielestä bodausmaailman rehellisin tyyppi. Lisäksi hän on puhunut suoraan lisäravinnebisneksestä ja kehottanut aloittelevia salihemmoja keskittymään oikean ruuan syömiseen. Tämä siitä huolimatta, että hän on ollut <i><b>Mutant</b></i>-nimisen firman mannekiinana ja tuonut markkinoille omaa nimeään kantavan lisäravinnesarjansa.<br />
<br />
Mutta onko Piana silti jättänyt jotain kertomatta? Minua enemmän asioihin perehtyneet väittävät, että Pianan lihakset eivät ole vain steroideilla ja kasvuhormoneilla luodut, vaan hän on tunkenut kroppaansa ties mitä täyteaineita. Ja jos katsoo tarkkaan Pianan kasvoja, voi helposti uskoa, että ukko on käynyt plastiikkakirurgin veitsen alla. Sen verran pärstävärkki on muuttunut kolmen vuoden takaiseen verrattuna. Äänikin on muuttunut vuosien varrella melkoiseksi testokorinaksi ja puhe suorastaan vilisee piip-sanoja. Tällä hetkellä 45-vuotias Riku ei näytä, eikä itse asiassa kuulosta missään nimessä terveeltä ja hyvinvoivalta, mikä on ihan ymmärrettävää hänen kuuritteluhistoriallaan. Kenties hänen olisi syytä hankkia <a href="https://mikeohearn.com/store/natural-supplements-1-month-supply-anti-aging-solution-vials/">O'Hearnin Miken ankanmunia</a> ikääntymisen vaikutuksia vastaan. Tähän mennessä Riku on yrittänyt pysyä nuorekkaana käyttämällä ghettolippiksiä, värjäämällä hiuksiaan, erivärisillä piilolinsseillä, kaikenlaisilla lävistyksillä ja bling bling -korvakoruilla. <br />
<br />
Riku Pianan lisäravinnebrändi on nimeltään <i><b>"Rich Piana's</b> <b>5 %"</b>.</i> Tuo viisi prosenttia kuvaa hänen elämänfilosofiaasa, jonka mukaan vain viisi prosenttia ihmisistä on valmiita tekemään kaikkensa menestyäkseen valitsemallaan tiellä (<b><i>Whatever it takes</i></b>). Piana on koonnut ympärilleen päästä varpaisiin asti tatuoituja muskelimörköjä, joita voimme kutsua leikkisästi <i><b>5-prosenttijengiksi</b></i>. Piana ja hänen henkivartiokaartinsa käyvät jatkuvasti fitnessmessuilla edustamassa tuotteitaan, ja on vain ajan kysymys, milloin me härmäläiset pääsemme tapaamaan tuota treenaamisen ja terveellisten elämäntapojen lähettilästä. Pianan treenit ovat sellaisia, että meidän karjalanpaistilla ja pottumuusilla toimivien pulliasten tuskin kannattaa niitä sellaisenaan kopioida, ja tämän hän sanoo itsekin. Mutta jos jollain on ylimääräistä aikaa, kokeilkaa ihmeessä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=P840VlQ0HiQ">Pianan kahdeksan tunnin käsitreeniä</a>.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Pianan Riku penkkaa. Huomatkaa duckface, josta <b>Tuksukin </b>olisi kateellinen.</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqb_RDSb934qRwxCMjpadG3b3KYL2LtxWUpgaq5qGMRHqyD_5OhJa5IZzU_ttFv2foINOCKbIpB2hbKJyUza5zE9es8GQ07LmSykWzBQOTVMVfvCKn6NWt5Ns_Sx4l264HugFYemWPWvY/s1600/Screenshot_2016-02-26-00-56-54.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqb_RDSb934qRwxCMjpadG3b3KYL2LtxWUpgaq5qGMRHqyD_5OhJa5IZzU_ttFv2foINOCKbIpB2hbKJyUza5zE9es8GQ07LmSykWzBQOTVMVfvCKn6NWt5Ns_Sx4l264HugFYemWPWvY/s640/Screenshot_2016-02-26-00-56-54.png" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Pianan elämäntyyli vaikuttaa olevan jännä sekoitus paha poika -meininkiä runsaine tatuointeineen ja luksuselämää, johon kuuluu hienot asunnot ja autot. Pikkurahasta Rikulla ei liene puutetta, sillä käsittääkseni hän on tehnyt melkoisen tilin kiinteistöbisneksellä. Rahaa toki pitää ollakin, jos ajelee Maseratilla, Bentleyllä jne. Jos autoon tulee vika, ei Piana tuhlaa aikaa viemällä autoa korjaamolle - hän ostaa samantien upouuden kiesin. Pianan kämppä on myös viimeisen päälle sisustettu ja varustettu. Pianan omien sanojen mukaan hänellä on ase lähes joka huoneessa mahdollisten ei-toivottujen vieraiden varalta. Kaiken kruunaa Pianan islantilaissyntyinen <b>Sara</b>-vaimo, joka on parikymmentä vuotta Rikua nuorempi. Sara Pianan tissit ovat sellaiset kannut, että niillä saisi ehdottomasti VIP-paikan loppuelämäksi legendaarisesta espoolaisesta <i><b>Kannunkulma</b></i>-baarista. Vaikka toisten suurta päivää ei ole kohteliasta arvostella, on minun pakko sanoa, että <a href="https://www.youtube.com/watch?v=8J7cXjV-2Yw">Rikun ja Saran häät olivat melkoinen huonon maun näytös</a>. Haluaisitko itse mennä naimisiin hihattomassa liivin ja pikkutakin välimuodossa tatuoitujen gorillojen kantaessa sinua nuorikkosi luokse? Mitään kotinhengetärtä Piana ei ole selvästikään ottanut vaimokseen, sillä hänelle tuodaan jatkuvasti isoissa laatikoissa valmisaterioita, jotka sisältävät ns. <i><b>bodyruokaa</b></i>. Toivoa sopii, että Richillä on avioehto, sillä muuten eron sattuessa Rich Pianasta tulee Poor Piana, kuten YouTuben kommenttiosioissa on irvailtu. Kannattaa muuten panna merkille, että Piana hakee jatkuvasti pikaruokaa yöllisten salireissujensa jälkeen. Ja vähänkin Pianan juttuja seuranneet tietänevät, että hän syö joka ilta purkin <i><b>Ben & Jerry's</b><b> </b></i>-jäätelöä ennen nukkumaanmenoa. Näillä perustein Piana voisi kuulua Eat Fat Stay Fit -tiimiin!<br />
<br />
Joidenkin mielestä Piana on ihailtava tyyppi siksi, että hän tekee mitä haluaa, eikä välitä muiden mielipiteistä. Minusta Pianan videot ovat ajoittain hyvää viihdettä, mutta muuten pidän häntä melko koomisena hahmona, jolla on selvästi pakkomielle olla mahdollisimman iso ja friikin näköinen keinolla millä hyvänsä (ai niin, <i>whatever it takes)</i>. Jonkun mielestä on ehkä hienoa, että Piana tekee kaikkensa ollakseen iso, vaikka sitten terveytensä riskeeraten. Itse pidän Pianaa ihailevia jopa kahjompina kuin Pianaa itseään. Jokainen tekee luonnollisesti omat valintansa ja Pianan Riku on selvästi valinnut tiensä - <i><b>Love It, Kill It</b></i>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/w7ZK7OkfeXA/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/w7ZK7OkfeXA?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<span style="font-size: large;">Huom! Eat Fat Stay Fitin FB-sivut löydät <a href="https://www.facebook.com/Eat-fat-stay-fit-1089539144440783/">täältä</a>.</span>EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-63003978735585210812016-04-29T23:15:00.002+03:002016-04-30T10:51:28.663+03:00Testissä Nocco BCAA-juomaOlen pahasti myöhässä tämän testin suhteen, sillä fitnessmimmien hehkuttamat <b>Nocco BCAA </b>-juomat tulivat Suomen markkinoille viime vuonna. Meni kuitenkin näin pitkään, että sain aikaiseksi ostaa kyseistä elämän eliksiiriä ihan testimielessä. Pakkohan tuota oli kokeilla, kun fitnessjumalatar <a href="http://www.fitoona.com/nocco-bcaa/"><b>Oona Tolppanenkin </b>suosittelee Noccoa</a>. Nocco (No Carbs Company) on ruotsalainen firma, mutta lafkan sivujen mukaan kaikki Nocco-tuotteet valmistetaan Itävallassa. Hyvä näin, sillä itävaltalaisvoimin on Euroopan kansoille järjestetty aikaisemminkin reipashenkistä tekemistä. Minulla ei ollut juomaa kohden sen kummempia ennakko-odotuksia. Mietin lähinnä, olisiko se esim. <b>Muumi-limun</b> makuista ja saisiko siitä minkäänlaisia <i><b>pärinöitä</b></i>. Tölkeissä mainitaan tuotteiden olevan sokerittomia, johon suhtauduin heti alusta pelonsekaisin tuntein - sokerittomat tuotteet kun ovat yleensä aika laimean makuisia tai sitten niissä on kummallinnen sivumaku. Juomat ovat myös hiilarittomia, ja lisäksi tärkeimpänä fitnessvalttina ne sisältävät haaraketjuisia BCAA-aminohappoja, jotka käsittääkseni auttavat palautumaan paremmin ja vaikuttavat positiivisesti lihasten kasvuun. Tuoteseloste on aika pitkä ja lisäaineitakin on, joten paleodiettaajille ja muille säilöntäainekammoisille tuote ei sovi. Fitnessuskottavuudelle juoman litkiminen on kuitenkin Instagram-kuvista päätellen pelkästään hyväksi. <br />
<br />
Ostin juomaa kahtena eri päivänä: ensimmäisellä kerralla vetäsin tuskaisen ja nöyryyttävän vääntötreenin jälkeen tölkillisen punaisten marjojen makuista juomaa ja toisen kerran ennen vääntötreenejä mansikka-raparperin makua jäljittelevää juomaa. Punaiset marjat -maku sisältää180 mg:n edestä kofeiinia, kun taas mansikka-raparperi on kofeiiniton. Itse en juo lainkaan kahvia, energiajuomia enkä kovin usein teetäkään, joten kofeiinia saan tavallisesti hyvin vähän. Tästä huolimatta en huomannut minkäänlaisia tykytyksiä tai muita epätavallisia tuntemuksia juotuani tölkin Noccon punaiset marjat -juomaa. Fiiliskään ei sanottavasti kohentunut tuota litkittyäni, joten vitutukseen suosittelen muita juomia. Treeniä ennen nautittu juoma ei myöskään vaikuttanut huomattavasti treenin sujumiseen.<br />
<br />
Tärkein juttu, eli maku oli aika kova pettymys. Punaiset marjat -litku ei ollut läheskään mummon marjamehun makuista, vaan se oli mielestäni kovin valju, ellei jopa mitäänsanomaton. Mansikka-raparperi oli hieman enemmän mieleeni, mutta ei kuitenkaan mikään makunautinto. Molemmissa juomissa maku oli teollisen keinotekoinen. Ehkä ripaus sokeria saisi juoman maistumaan huomattavasti paremmalta, mutta koska sokeri on monille "terveellisten elämäntapojen suosijoille" kaiken pahan alku ja juuri, ei sitä tietenkään voida laittaa fitnessväelle suunnattuun juomaan. Sille, joka ei välttele hiilareita ainakaan treenin jälkeen, suosittelen Nocco BCAA:ta enemmän perinteistä <b>Gainomaxia</b>. Ehkä siinä ei ole haaraketjuisia aminohappoja, mutta maku on paljon parempi. Okei, ehkä on hieman huono verrata virvoitusjuomaa ja maitopohjaista juomaa toisiinsa, mutta valitsen silti Nocco BCAA:n sijaan Gainomaxin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifKQnpPrgpYQ-Y3bqjehV8e3fyXM7a58rYrUvbDJn8RsHV0SFpdhyphenhyphenBYftn_T0m5GULrL4HAxBXS-hcvBVvrZ6dbHa3_vFXCPQKWFAcmOorurnD7BK-jHRWK4lHW20ATuNvVWSq9NWgja4/s1600/20160429_155602.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifKQnpPrgpYQ-Y3bqjehV8e3fyXM7a58rYrUvbDJn8RsHV0SFpdhyphenhyphenBYftn_T0m5GULrL4HAxBXS-hcvBVvrZ6dbHa3_vFXCPQKWFAcmOorurnD7BK-jHRWK4lHW20ATuNvVWSq9NWgja4/s400/20160429_155602.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Sitten pisteet Nocco BCAA:lle:<br />
<br />
Fitnessuskottavuus 6/5<br />
Maku 2/5<br />
Pärinät 1/5<br />
Vaikutukset fiilikseen 1/5<br />
Kokonaisuus: 2/5<br />
Tölkistä saa lisäksi 15 sentin pantin! <br />
<br />
Ei siis kovin kaksiset pisteet fitnessuskottavuutta lukuun ottamatta. Voin litkiä juomaa jatkossakin, jos minulle sitä tarjotaan, mutta rahani laitan mieluummin perinteiseen <b>Coca-Colaan</b> tai <b>Jaffaan. </b>Jos haluatte tietää, mitä aito fitnessbloggaaja kirjoittaa juomasta, katso <a href="http://neaemiliah.blogspot.fi/2015/09/nocco.html"><b>täältä</b></a>.<br />
<br />
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14880467/?claim=c2drmuqerad">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a><br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-2973593107598548812016-04-27T09:35:00.003+03:002016-04-27T09:35:40.156+03:00Lisäravinteiden viidakko ja proteiinihössötysVielä reilut pari vuosikymmentä sitten erilaiset proteiini- ja muut vastaavat jauheet olivat vain hc-bodarien ostoslistalla, ne piti tilata postimyynnistä ja ne maistuivat pahalle (näin vanhan liiton ukkojen mukaan, omakohtaista kokemusta ei ole). Tuotteita oli vähän, eivätkä ne missään tapauksessa olleet perheenäidin ostoslistalla. Ajat ovat muuttuneet, ja lisäravinteet ovat helposti saatavilla. Itse asiassa on aika vaikea löytää sellaista putiikkia, josta ei löytyisi perusherapussia ja proteiinipatukoita. Lisäravinteita myyvien nettikauppojen valikoimat ovat niin laajat, että tavallisen tallaajan on vaikea tietää, mitä tuotteita juuri hänen pitäisi ostaa. Mainoksissa tietysti sanotaan, että kyseisen firman tuotteet ovat välttämättömiä lihasten kasvattamisen kannalta, elleivät peräti elämässä menestymisen edellytys. Mainonnassa hyödynnetään isoa roinabodaria, joka vakuuttaa häntä sponsoroivan lisäravinnefirman tuotteiden olevan ehdottomasti markkinoiden parhaat.<br />
<br />
<h3>
Tarvitaanko lisäravinteita?</h3>
<br />
Vaikka olen skeptinen fitnessbuumia ja siihen liittyviä ilmiötä kohtaan, myönnän käyttäväni lisäravinteita. En ole niiden suurkuluttaja, vaan litkin lähinnä heraproteiinia ja maltodekstriiniä palautumisjuoman muodossa. Joskus heikkoina hetkinä olen ostanut ämpärin valmista palautumisjuomajauhetta. Välillä ostan myös legendaarisia <b>Gainomax</b>-juomia, ennen kaikkea niiden jäätelöä muistuttavan maun takia. On huutava vääryys, ettei Gainomaxia myydä 1,5 litran pakkauksissa. Kysyntää olisi varmasti. Kreatiinia ostin ensimmäisen kerran tänä keväänä. Mitään mullistavaa muutosta voimatasoissa en ole havainnut kreatiinikuurini aikana, joten saa nähdä, ostanko tuotetta uudestaan. Palautumisjuomaa nautiskelen osittain siksi, että se on helppo juoda heti kovan punttitreenin (sellaisia minulla on pari kertaa viidessä vuodessa) tai vääntötreenin jälkeen - 500 gramman pihvi ja perunamuusi, pekoniin käärtityt uunimakkarat, iso hampurilaisateria tai kilo wingsejä eivät uppoa minullekaan heti treenin jälkeen. Lihastohtori-blogia kirjoittava liikuntatieteiden tohtori <b>Juha Hulmi </b>on pätevä mies <a href="https://lihastohtori.wordpress.com/2014/10/30/palautusjuoma/">kertomaan tutkimustuloksiin perustuen, miksi palautumisjuomasta on hyötyä</a>. <br />
<br />
Tavallinen heraproteiini ja erilaiset palautumisjuomat eivät ole kuitenkaan enää ainoita tuotteita, joilla lisäravinnefirmat tahkoavat rahaa. Tosissaan bodaava lisäravinteiden suurkuluttaja ei valitse tuotetta ainoastaan maun ja halvan hinnan perusteella, vaan hän miettii tarkkaan, ostaako heraisolaattia vai -konsentraattia. Heran ja maltodekstriinin lisäksi ostoskoriin menee BCAA-aminohappoja, ennen treeniä otettavaa juomaa (pre-workout), treenin aikana otettavaa juomaa (intra) ja muutaman purkin erilaisia vitamiineja ja kalaöljykapseleita. Lienee tarpeetonta sanoa, että nämä ostokset tekevät kohtalaisen loven perusduunarin lompakkoon, varsinkin jos ostaa laadukkaina pidettyjä tai oikeastaan minkä tahansa ison amerikkalaisen firman lisäravinteita. Edellä mainittujen tuotteiden lisäksi markkinoilla on erilaisia testosteronibuustereita, rasvanpolttoa väitetysti kiihdyttäviä tuotteita ja painonpudottajille suunnattuja ateriankorvikkeita. Olen kovin skeptinen, mitä tulee näistä lisäravinteista saatuun todelliseen hyötyyn. Mutta jos joku kokee ne tarpeellisiksi ja haluaa haaskata rahansa niihin, antaa mennä vaan. Lisäravinnefirmojen pippaloissa luultavasti nauretaan kuluttajien tyhmyydelle.<br />
<br />
Vaikka en ole alan asiantuntija, väitän silti, ettei tavallinen salillakävijä tarvitse mitään palautumisjuomaa vahvempaa. Itse asiassa en pidä edes palautumisjuomaa ehdottoman välttämättömänä, vaikka siitä onkin tutkitusti hyötyä. Maailmassa on urheiltu iät ja ajat ilman minkäänlaisia palkkareita ja lisäprotskuja. Ymmärrän hyvin, jos joku haluaa käyttää rahansa oikeaan ruokaan lisäravinteiden sijaan. Lisäravinnefirmat toki tekevät kaikkensa, että nuoret bodarinalut tuhlaisivat vähät rahansa lisäravinteisiin, vaikka he kehittyisivät todennäköisesti paremmin, jos söisivät tavallista kotiruokaa ja keskittyisivät lisäravinnehifistelyn sijaan itse asiaan. Surkuhupaisimpia tapauksia ovat ne nuoret jannut, jotka vetelevät massanlisääjiä eli <i><b>gainereita </b></i>tavoitellessaan
uljasta bodarilookia, vaikka ensin kannattaisi syödä normaalia ruokaa
ja keskittyä salilla isoihin liikkeisiin vitkuttelujen sijaan. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=pwUYSi3c2Oo">Tästä aiheesta <b>Pianan Rikukin</b> on sanonut sanottavansa</a>, vaikka pitää toki muistaa, että mies on ollut <b><i>Mutantin</i> </b>mannekiinina ja tällä hetkellä hänellä on oma lisäravinnesarja. Bodaus- ja fitnesskisoihin tähtäävien kohdalla lisäravinteiden tarve lienee suurempi, mutta ymmärtääkseni heillekin ruoka on ykkösasia. Legenda kertoo tosin eräästä <b>Jutta</b>-nimisestä fitnessjumalattaresta, joka vahingossa jätti palkkarin kotiin. Valmentaja oli hyvin, hyvin vihainen kuultuaan asiasta.<br />
<br />
<br />
<br />
<i><span style="font-size: x-small;">Legendaarinen American Mass Blast, joka maistui todella hyvältä ja oli suhteellisen halpaa. Tätä allekirjoittanutkin litki lyhyen wannabe-bodariuransa aikana liki kymmenen vuotta sitten. Harmi, että tuotetta valmistanut Func Food keskittyi mieluummin FAST-brandiin ja proteiinivanukkaisiin. </span></i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzM4on4XfG0D8qehDlwkW4GZjy4K_Wq5JFxxZ4As7crJF1kl_cXsJkeEpfqX8NVqEzz3mYs-H73A3Jz1lxOntC_tXI8oj8I68YaQK0J8ee8x6-VW6OHK8XVldQDc3CTvecSohyphenhyphenf77lIp8/s1600/massblast_1104_78d.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzM4on4XfG0D8qehDlwkW4GZjy4K_Wq5JFxxZ4As7crJF1kl_cXsJkeEpfqX8NVqEzz3mYs-H73A3Jz1lxOntC_tXI8oj8I68YaQK0J8ee8x6-VW6OHK8XVldQDc3CTvecSohyphenhyphenf77lIp8/s400/massblast_1104_78d.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<h3>
Proteiinihössötys </h3>
<br />
Lisäravinteita valmistavat yritykset ovat ehdottomasti hyötyneet fitnessbuumista ja siitä, että on muodikkaampaa popsia kiireessä proteiinipatukkaa kuin kinkkusämpylää. Päivittäistavarakauppojen hyllyiltä löytyy vaikka millaisia valmiita proteiinijuomia, proteiinismoothieita ja tietysti pikajauheita proteiinivanukkaiden ja -lettujen valmistamiseksi. Näistä varsinkin jälkimmäisiä mainostetaan "terveellisinä" herkkuina ja niiden kohderyhmänä on selvästi nuoret ja trendikkäät naiset. <a href="http://eatfatstayfit.vuodatus.net/lue/2015/01/eiko-mikaan-ole-enaa-pyhaa">Olen jo aikaisemmin kirjoittanut proteiinijäätelöstä</a>, ja niputan nämä jauheet proteiinivanukas- ja -lettujauheet samaan kastiin. Ne ovat nokkela keino ottaa rahat pois niiltä, jotka uskovat näiden "terveellisten herkkujen" voimaan. Itse asiassa proteiinista on tullut kummallinen taikasana, joka tekee tavallisestakin elintarvikkeesta jollain tavalla hohdokkaamman, "terveellisemmän" ja fitnesselämäntyyliin sopivamman. Olette varmasti huomanneet esim. jauhelihapakkauksiin ilmaantuneet "Runsaasti proteiinia" -merkinnät. Eikö jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi tietää ilmankin, että mm. liha, kana, kala, kananmunat ja maitotuotteet sisältävät paljon proteiinia? Jos asia on vaikea ymmärtää, löytyy elintarvipakkauksista tuoteseloste, jossa ilmoitetaan kuinka monta grammaa proteinia sadassa gramassa kyseistä elintarviketta onkaan. Mutta ehkä karppaajille ja muille hiilarinvälttelijöille sekä wannabe-bodareille on helpotus, kun pakkausta katsomalla tietää tuotteen olevan proteiinipitoinen. Aikaisemmin kirjoitin myös ns. proteiinirahkoista, jotka maksavat reilusti tavallista maitorahkaa enemmän ja sisältävät oikeasti vähemmän proteiinia kuin tavallinen rahka.<br />
<br />
Legendaaristen tuotteiden sorkkiminen proteiinileimalla on viheliäintä ja hävyttöminstä, mitä elintarvikebisnes on aikoihin tehnyt. Kotimaisista Tupla-patukoista on ilmestynyt kauppoihin proteiiniversio, mikä on lähes pyhäinhäväistys. Mutta ehkä joku wnb-fitnessmimmi voi syödä suklaapatukkaa paremmalla mielellä, kun siinä on pari grammaa lisättyä proteiinia, vaikka tuote olisi muuten aivan samanlainen. Amerikan ihmemaassa on menty pyhäinhäväistyksestä suoranaiseen raiskaukseen, kuten alla olevasta kuvasta huomaatte. Toivoa sopii, ettei sellaisia klassikkoja kuten HK:n Sininen, Saarioisten roiskeläppä tai Eromangan lihapiirakka tulla koskaan pilaamaan proteiinileimalla ja yrittämällä tehdä niistä "terveelliseen elämäntapaan" sopivia.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDFFiqNzdkFE5ZvKD_Tie0t7R-Z06vb7DgNZP9rziynmAuDz3z9plFPCcfypDj4wZ1hOJB-zUW_Ai1VwoDzUJuzBUNqJKZ8yqhi-txk8C-zNLWaYNtMZPUBKdFCPvLv1BBkQgtDjXJvcU/s1600/snickersprotein.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="175" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDFFiqNzdkFE5ZvKD_Tie0t7R-Z06vb7DgNZP9rziynmAuDz3z9plFPCcfypDj4wZ1hOJB-zUW_Ai1VwoDzUJuzBUNqJKZ8yqhi-txk8C-zNLWaYNtMZPUBKdFCPvLv1BBkQgtDjXJvcU/s400/snickersprotein.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6734691524995531679.post-69294572033691401452016-04-25T14:22:00.000+03:002016-04-25T14:29:56.714+03:00Blogi siirtyy tänne piakkoinVirallinen antifitnessblogi osoitteesta <a href="http://eatfatstayfit.vuodatus.net/">eatfatstayfit.vuodatus.net</a> tulee siirtymään pian tämän osoitteen alle. Vuodatusta ei ilmeisesti juurikaan päivitetä, ja tämä alusta mahdolistaa esim. YouTube-videoiden upottamisen. En tule poistamaan aiempia blogitekstejäni Vuodatuksesta, ja laitan sinnekin linkkiä tähän osoitteeseen, jotta vanhat lukijat löytävät tämän. Tämän blogin ulkoasu jne. ovat vielä työn alla, joten älkää säikähtäkö karua näkymää.<br />
<br />
Terveisin,<br />
<br />
EatFatStayFit<br />
<br />
<br />EatFatStayFithttp://www.blogger.com/profile/12575905088721195737noreply@blogger.com0