Fitnessbuumia toisesta näkökulmasta katsovan entisen himotreenaajan mietteitä ja erilaisia ruokavinkkejä. Ajoittain käsittelyssä myös muu urheilu.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Testissä Nocco BCAA-juoma

Olen pahasti myöhässä tämän testin suhteen, sillä fitnessmimmien hehkuttamat Nocco BCAA -juomat tulivat Suomen markkinoille viime vuonna. Meni kuitenkin näin pitkään, että sain aikaiseksi ostaa kyseistä elämän eliksiiriä ihan testimielessä.  Pakkohan tuota oli kokeilla, kun fitnessjumalatar Oona Tolppanenkin suosittelee Noccoa. Nocco (No Carbs Company) on ruotsalainen firma, mutta lafkan sivujen mukaan kaikki Nocco-tuotteet valmistetaan Itävallassa. Hyvä näin, sillä itävaltalaisvoimin  on Euroopan kansoille järjestetty aikaisemminkin reipashenkistä tekemistä. Minulla ei ollut juomaa kohden sen kummempia ennakko-odotuksia. Mietin lähinnä, olisiko se esim. Muumi-limun makuista ja saisiko siitä minkäänlaisia pärinöitä. Tölkeissä mainitaan tuotteiden olevan sokerittomia, johon suhtauduin heti alusta pelonsekaisin tuntein - sokerittomat tuotteet kun ovat yleensä aika laimean makuisia tai sitten niissä on kummallinnen sivumaku. Juomat ovat myös hiilarittomia, ja lisäksi tärkeimpänä fitnessvalttina ne sisältävät haaraketjuisia BCAA-aminohappoja, jotka käsittääkseni auttavat palautumaan paremmin ja vaikuttavat positiivisesti lihasten kasvuun. Tuoteseloste on aika pitkä ja lisäaineitakin on, joten paleodiettaajille ja muille säilöntäainekammoisille tuote ei sovi. Fitnessuskottavuudelle juoman litkiminen on kuitenkin Instagram-kuvista päätellen pelkästään hyväksi.

Ostin juomaa kahtena eri päivänä: ensimmäisellä kerralla vetäsin tuskaisen ja nöyryyttävän vääntötreenin jälkeen tölkillisen punaisten marjojen makuista juomaa ja toisen kerran ennen vääntötreenejä mansikka-raparperin makua jäljittelevää juomaa. Punaiset marjat -maku sisältää180 mg:n edestä kofeiinia, kun taas mansikka-raparperi on kofeiiniton. Itse en juo lainkaan kahvia, energiajuomia enkä kovin usein teetäkään, joten kofeiinia saan tavallisesti hyvin vähän. Tästä huolimatta en huomannut minkäänlaisia tykytyksiä tai muita epätavallisia tuntemuksia juotuani tölkin Noccon punaiset marjat -juomaa. Fiiliskään ei sanottavasti kohentunut tuota litkittyäni, joten vitutukseen suosittelen muita juomia. Treeniä ennen nautittu juoma ei myöskään vaikuttanut huomattavasti treenin sujumiseen.

Tärkein juttu, eli maku oli aika kova pettymys. Punaiset marjat -litku ei ollut läheskään mummon marjamehun makuista, vaan se oli mielestäni kovin valju, ellei jopa mitäänsanomaton. Mansikka-raparperi oli hieman enemmän mieleeni, mutta ei kuitenkaan mikään makunautinto. Molemmissa juomissa maku oli teollisen keinotekoinen. Ehkä ripaus sokeria saisi juoman maistumaan huomattavasti paremmalta, mutta koska sokeri on monille "terveellisten elämäntapojen suosijoille" kaiken pahan alku ja juuri, ei sitä tietenkään voida laittaa fitnessväelle suunnattuun juomaan. Sille, joka ei välttele hiilareita ainakaan treenin jälkeen, suosittelen Nocco BCAA:ta enemmän perinteistä Gainomaxia. Ehkä siinä ei ole haaraketjuisia aminohappoja, mutta maku on paljon parempi. Okei, ehkä on hieman huono verrata virvoitusjuomaa ja maitopohjaista juomaa toisiinsa, mutta valitsen silti Nocco BCAA:n sijaan Gainomaxin.



Sitten pisteet Nocco BCAA:lle:

Fitnessuskottavuus 6/5
Maku 2/5
Pärinät 1/5
Vaikutukset fiilikseen 1/5
Kokonaisuus: 2/5
Tölkistä saa lisäksi 15 sentin pantin!

Ei siis kovin kaksiset pisteet fitnessuskottavuutta lukuun ottamatta. Voin litkiä juomaa jatkossakin, jos minulle sitä tarjotaan, mutta rahani laitan mieluummin perinteiseen Coca-Colaan tai Jaffaan. Jos haluatte tietää, mitä aito fitnessbloggaaja kirjoittaa juomasta, katso täältä.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14880467/?claim=c2drmuqerad">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Lisäravinteiden viidakko ja proteiinihössötys

Vielä reilut pari vuosikymmentä sitten erilaiset proteiini- ja muut vastaavat jauheet olivat vain hc-bodarien ostoslistalla, ne piti tilata postimyynnistä ja ne maistuivat pahalle (näin vanhan liiton ukkojen mukaan, omakohtaista kokemusta ei ole). Tuotteita oli vähän, eivätkä ne missään tapauksessa olleet perheenäidin ostoslistalla. Ajat ovat muuttuneet, ja lisäravinteet ovat helposti saatavilla. Itse asiassa on aika vaikea löytää sellaista putiikkia, josta ei löytyisi perusherapussia ja proteiinipatukoita. Lisäravinteita myyvien nettikauppojen valikoimat ovat niin laajat, että tavallisen tallaajan on vaikea tietää, mitä tuotteita juuri hänen pitäisi ostaa. Mainoksissa tietysti sanotaan, että kyseisen firman tuotteet ovat välttämättömiä lihasten kasvattamisen kannalta, elleivät peräti elämässä menestymisen edellytys. Mainonnassa hyödynnetään isoa roinabodaria, joka vakuuttaa häntä sponsoroivan lisäravinnefirman tuotteiden olevan ehdottomasti markkinoiden parhaat.

Tarvitaanko lisäravinteita?


Vaikka olen skeptinen fitnessbuumia ja siihen liittyviä ilmiötä kohtaan, myönnän käyttäväni lisäravinteita. En ole niiden suurkuluttaja, vaan litkin lähinnä heraproteiinia ja maltodekstriiniä palautumisjuoman muodossa. Joskus heikkoina hetkinä olen  ostanut ämpärin valmista palautumisjuomajauhetta. Välillä ostan myös legendaarisia Gainomax-juomia, ennen kaikkea niiden jäätelöä muistuttavan maun takia. On huutava vääryys, ettei Gainomaxia myydä 1,5 litran pakkauksissa. Kysyntää olisi varmasti. Kreatiinia ostin ensimmäisen kerran tänä keväänä. Mitään mullistavaa muutosta voimatasoissa en ole havainnut kreatiinikuurini aikana, joten saa nähdä, ostanko tuotetta uudestaan. Palautumisjuomaa nautiskelen osittain siksi, että se on helppo juoda heti kovan punttitreenin (sellaisia minulla on pari kertaa viidessä vuodessa) tai vääntötreenin jälkeen - 500 gramman pihvi ja perunamuusi, pekoniin käärtityt uunimakkarat, iso hampurilaisateria tai kilo wingsejä eivät uppoa minullekaan heti treenin jälkeen. Lihastohtori-blogia kirjoittava liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi on pätevä mies kertomaan tutkimustuloksiin perustuen, miksi palautumisjuomasta on hyötyä.

Tavallinen heraproteiini ja erilaiset palautumisjuomat eivät ole kuitenkaan enää ainoita tuotteita, joilla lisäravinnefirmat tahkoavat rahaa. Tosissaan bodaava lisäravinteiden suurkuluttaja ei valitse tuotetta ainoastaan maun ja halvan hinnan perusteella, vaan hän miettii tarkkaan, ostaako heraisolaattia vai -konsentraattia. Heran ja maltodekstriinin lisäksi ostoskoriin menee BCAA-aminohappoja, ennen treeniä otettavaa juomaa (pre-workout), treenin aikana otettavaa juomaa (intra) ja muutaman purkin erilaisia vitamiineja ja kalaöljykapseleita. Lienee tarpeetonta sanoa, että nämä ostokset tekevät kohtalaisen loven perusduunarin lompakkoon, varsinkin jos ostaa laadukkaina pidettyjä tai oikeastaan minkä tahansa ison amerikkalaisen firman lisäravinteita. Edellä mainittujen tuotteiden lisäksi markkinoilla on erilaisia testosteronibuustereita, rasvanpolttoa väitetysti kiihdyttäviä tuotteita ja  painonpudottajille suunnattuja ateriankorvikkeita. Olen kovin skeptinen, mitä tulee näistä lisäravinteista saatuun todelliseen hyötyyn. Mutta jos joku kokee ne tarpeellisiksi ja haluaa haaskata rahansa niihin, antaa mennä vaan. Lisäravinnefirmojen pippaloissa luultavasti nauretaan kuluttajien tyhmyydelle.

Vaikka en ole alan asiantuntija, väitän silti, ettei tavallinen salillakävijä tarvitse mitään palautumisjuomaa vahvempaa. Itse asiassa en pidä edes palautumisjuomaa ehdottoman välttämättömänä, vaikka siitä onkin tutkitusti hyötyä. Maailmassa on urheiltu iät ja ajat ilman minkäänlaisia palkkareita ja lisäprotskuja. Ymmärrän  hyvin, jos joku haluaa käyttää rahansa oikeaan ruokaan lisäravinteiden sijaan. Lisäravinnefirmat toki tekevät kaikkensa, että nuoret bodarinalut tuhlaisivat vähät rahansa lisäravinteisiin, vaikka he kehittyisivät todennäköisesti paremmin, jos söisivät tavallista kotiruokaa ja keskittyisivät lisäravinnehifistelyn sijaan itse asiaan. Surkuhupaisimpia tapauksia ovat ne nuoret jannut, jotka vetelevät massanlisääjiä eli gainereita tavoitellessaan uljasta bodarilookia, vaikka ensin kannattaisi syödä normaalia ruokaa ja keskittyä salilla isoihin liikkeisiin vitkuttelujen sijaan. Tästä aiheesta Pianan Rikukin on sanonut sanottavansa, vaikka pitää toki muistaa, että mies on ollut Mutantin mannekiinina ja tällä hetkellä hänellä on oma lisäravinnesarja. Bodaus- ja fitnesskisoihin tähtäävien kohdalla lisäravinteiden tarve lienee suurempi, mutta ymmärtääkseni heillekin ruoka on ykkösasia.  Legenda kertoo tosin eräästä Jutta-nimisestä fitnessjumalattaresta, joka vahingossa jätti palkkarin kotiin. Valmentaja oli hyvin, hyvin vihainen kuultuaan asiasta.



Legendaarinen American Mass Blast, joka maistui todella hyvältä ja oli suhteellisen halpaa. Tätä allekirjoittanutkin litki lyhyen wannabe-bodariuransa aikana liki kymmenen vuotta sitten. Harmi, että tuotetta valmistanut Func Food keskittyi mieluummin FAST-brandiin ja proteiinivanukkaisiin. 


Proteiinihössötys


Lisäravinteita valmistavat yritykset ovat ehdottomasti hyötyneet fitnessbuumista ja siitä, että on muodikkaampaa popsia kiireessä proteiinipatukkaa kuin kinkkusämpylää. Päivittäistavarakauppojen hyllyiltä löytyy vaikka millaisia valmiita proteiinijuomia, proteiinismoothieita ja tietysti pikajauheita proteiinivanukkaiden ja -lettujen valmistamiseksi. Näistä varsinkin jälkimmäisiä mainostetaan "terveellisinä" herkkuina ja niiden kohderyhmänä on selvästi nuoret ja trendikkäät naiset. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut proteiinijäätelöstä, ja niputan nämä jauheet proteiinivanukas- ja -lettujauheet  samaan kastiin. Ne ovat nokkela keino ottaa rahat pois niiltä, jotka uskovat näiden "terveellisten herkkujen" voimaan. Itse asiassa proteiinista on tullut kummallinen taikasana, joka tekee tavallisestakin elintarvikkeesta jollain tavalla hohdokkaamman, "terveellisemmän" ja fitnesselämäntyyliin sopivamman. Olette varmasti huomanneet esim. jauhelihapakkauksiin ilmaantuneet "Runsaasti proteiinia" -merkinnät. Eikö jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi tietää ilmankin, että mm. liha, kana, kala, kananmunat ja maitotuotteet sisältävät paljon proteiinia? Jos asia on vaikea ymmärtää, löytyy elintarvipakkauksista tuoteseloste, jossa ilmoitetaan kuinka monta grammaa proteinia sadassa gramassa kyseistä elintarviketta onkaan. Mutta ehkä karppaajille ja muille hiilarinvälttelijöille sekä wannabe-bodareille on helpotus, kun pakkausta katsomalla tietää tuotteen olevan proteiinipitoinen. Aikaisemmin kirjoitin myös ns. proteiinirahkoista, jotka maksavat reilusti tavallista maitorahkaa enemmän ja sisältävät oikeasti vähemmän proteiinia kuin tavallinen rahka.

Legendaaristen tuotteiden sorkkiminen proteiinileimalla on viheliäintä ja hävyttöminstä, mitä elintarvikebisnes on aikoihin tehnyt. Kotimaisista Tupla-patukoista on ilmestynyt kauppoihin proteiiniversio, mikä on lähes pyhäinhäväistys. Mutta ehkä joku wnb-fitnessmimmi voi syödä suklaapatukkaa paremmalla mielellä, kun siinä on pari grammaa lisättyä proteiinia, vaikka tuote olisi muuten aivan samanlainen. Amerikan ihmemaassa on menty pyhäinhäväistyksestä suoranaiseen raiskaukseen, kuten alla olevasta kuvasta huomaatte. Toivoa sopii, ettei sellaisia klassikkoja kuten HK:n Sininen, Saarioisten roiskeläppä tai Eromangan lihapiirakka tulla koskaan pilaamaan proteiinileimalla ja yrittämällä tehdä niistä "terveelliseen elämäntapaan" sopivia.





maanantai 25. huhtikuuta 2016

Blogi siirtyy tänne piakkoin

Virallinen antifitnessblogi osoitteesta eatfatstayfit.vuodatus.net tulee siirtymään pian tämän osoitteen alle. Vuodatusta ei ilmeisesti juurikaan päivitetä, ja tämä alusta mahdolistaa esim. YouTube-videoiden upottamisen. En tule poistamaan aiempia blogitekstejäni Vuodatuksesta, ja laitan sinnekin linkkiä tähän osoitteeseen, jotta vanhat lukijat löytävät tämän. Tämän blogin ulkoasu jne. ovat vielä työn alla, joten älkää säikähtäkö karua näkymää.

Terveisin,

EatFatStayFit