Fitnessbuumia toisesta näkökulmasta katsovan entisen himotreenaajan mietteitä ja erilaisia ruokavinkkejä. Ajoittain käsittelyssä myös muu urheilu.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Nimimerkin takaa kirjoittelusta

Miksi en kirjoita blogia omalla nimelläni?


Olen saannut kuulla tämän blogin herättäneen närkästystä etenkin sen osalta, että otan asioihin kantaa nimimerkin takaa, eikä kuvissakaan näy naamaani. Lyhyesti ja yksinkertaisesti en koe, ettenkö voisi käsitellä näitä asioita nimimerkin takaa - fitness, CrossFit, treenaaminen ja ruokavaliot eivät ole niin vakavia asioita, että mielipiteet niistä pitäisi tuoda esiin omalla nimellä. Minä en ole minkäänlainen auktoriteetti treenaamisen ja ruokavalion suhteen, enkä ole mielestäni missään vaiheessa väittänytkään niin. En ole antamassa minkäänlaista tieteellistä kontribuutiota sen enempää treeni- kuin ravintokeskusteluihin. Jos jollekin juttuni mm. fitnessvouhotuksesta tai ruokavalioihin uskonnollisella hurmoksella suhtautuvista ovat liikaa, sitten ovat. Juttuni ovat enimmäkseen käsitelleet fitnessbuumin ympärillä liittyviä asioita yleisellä tasolla; muutaman kerran olen käsitellyt yksittäisiä henkilöitä. Nämä henkilöt ovat itse päättäneet olla enemmän tai vähemmän julkisuudessa, joten he joutuvat väkisinkin kritiikin kohteiksi tavalla tai toisella, halusivatpa he sitä tai eivät. Siitä voitte olla varmoja, etten kuitenkaan tule kirjoittamaan mitään sellaista, minkä perusteella minut voitaisiin haastaa rosikseen kunnianloukkauksesta. En tule jatkossakaan käsittelemään asioita silkkihansikkain, mutta mitään MV-lehden kirjoitusten tai Ylilauta-palstan kaltaista kuraa tässä blogissa. Sitä en kiellä, ettenkö kirjoittaisi provosoivasti, kärjistäen tai raflaavasti. Uskon kuitenkin, etten tule saamaan kirjoittelustani noottia nettipoliisilta.

Siinä vaiheessa, kun alan saamaan tämän blogin kirjoittelusta taloudellista tai aineellista hyötyä (enemmän kuin epätodennäköistä), voin paljastaa nimeni, naamani ja ryhtyä valtakunnan viralliseksi fitnesskriitikoksi. Blogin vakiolukijoista todennäköisesti kaikki tietävät kuka tätä kirjoittaa, ja muutkin saavat sen halutessaan melko helposti selville pienellä some-salapoliisityöllä, mikäli se niin kovasti kiinnostaa.  Ymmärrän hyvin, että some-aikakauden ongelmana ovat kaikenlaiset nimettömänä esitettävät solvaukset, uhkailut ja jopa paljon puhuttu vihapuhe, mutta itse pyrin perustelemaan mielipiteeni mahdollisimman hyvin. Lukijoiden arvioitavaksi jää, miten onnistun siinä. Monilta nimimerkkien takaa kirjoittavilta unohtuu, että lehtiin on iät ja ajat on kirjoitettu pakinoita, mielipidekirjoituksia jne. nimimerkin takaa, esim. Kekkonen kirjoitti 1940-luvulla Suomen Kuvalehteen poliittisia juttuja nimimerkillä Pekka Peitsi. Kaikkii te nimettömästä fitnesskritiikistäni mielenne pahoittaneet voitte miettiä, miltä säveltäjä Dmitri Šostakovitšista tuntui, kun vuonna 1936 Pravdassa julkaistiin nimettömänä artikkeli, jossa hänen viimeiset sävellyksensä lytättiin täysin. Se, ettei artikkelissa ollut kirjoittajan nimeä, tarkoitti sitä, että kirjoitus oli korkeimman mahdollisen tahon hyväksymä ja siten puolueen virallinen kanta. Kirjoituksistani mielensä pahoittaneet voivat siis aina lohduttautua sillä, ettei meikäläisen esittämä kritiikki tarkoita työleirin tai jopa "valitettavan onnettomuuden" uhkaa.

Olenko "hater"?


Nykyään internetin ja somen keskusteluissa käytetään hyvin yleisesti käsitettä hater, kun puhutaan jatkuvasti toisia kritisoivista ja parjaavista henkilöistä. Hatereiden sanotaan usein olevan kateellisia ihmisille, jotka ovat menestyneempiä kuin he itse. Haterin suomalainen vastine lienee Ylilauta-Jonne, joka kirjoittelee palstalle vähän mitä sattuu. Mitä tähän blogiin tulee, voin uskoa olevani joidenkin silmissä hater. Olen saannut  kuulla, etten arvosta fitnesskilpailijoiden tekemääkovaa työtä, ja että tämä blogi on vain passiivis-aggressiivista vuodatusta ilman varsinaisia pointteja. Kaikkia ei voi miellyttää, enkä todellakaan pyri siihen. Joidenkin mielestä toisten elämäntapoihin ja harrastuksiin ei saisi suhtautua mitenkään kriittisesti ja kaikki sellainen on vain tyhjänpäiväistä dissaamista. Mutta eikö silloin mennä siihen, ettei mistään saisi kirjoittaa kriittisesti ja kaiken pitäisi olla pelkkää päänsilittelyä? Ihmisille soisi vähän enemmän paksunahkaisuutta, mikä koskee Yleisradion jutuista nokkiinsa ottanutta pääministeriämmekin. Alkuperäisenä kipinänä tämän blogin kirjoittamiselle ovat olleet kaikki ne "oikeat" fitnessblogit, jotka tarjoavat paljon mahdollisuuksia erinäisten stereotypioiden ja kliseiden ruotimiseen. Olen myös halunnut alusta asti tuoda esiin oman näkemykseni, ettei fitnesselämä ole välttämättä yhtään sen rankempaa kuin muiden lajien harrastajilla, vaikka fitnessblogistit mielellään antavat ymmärtää niin. Tarkoituksenani on ollut tuoda esille sekin, etteivät kaikki keskimääräistä enemmän treenaavat ihmiset litki vihersmoothieita ja syö ylihintaisia superfoodeja.

Olen todennut hyvin usein, etteivät fitnesslajit ja kehonrakennus ole mielestäni urheilulajeja, vaan ulkonäkökilpailuja. Tähän minulla on omat perusteluni, teillä on täysi oikeus olla asiasta päinvastaista mieltä. Mielestäni myös  Antti Heikkilän ja Tomi Kokon ravintopaasaus ja siihen liittyvä fanatismi menee totaalisesti yli, mutta jos haluatte syödä heidän oppien mukaan, tehkää niin. Olen kriittinen ja jopa skeptinen tiettyjä asioita kohtaan, ja mikäli jonkun mielestä olen siksi hater, olkoon niin. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi joillekin fitnesspiireissä on niin kova paikka, jos heidän lajiaan ei pidä urheiluna. Ymmärrykseni yli menee myös se, että tietyt ihmiset vaativat avoimempaa keskustelua ravintoasioista, tuomitsevat yliopistotason tutkijoiden tekemät laajat tutkimukset valheiksi ja silti uskovat sokeasti oman "gurunsa" oppeihin siitä, mitä saa syödä ja mitä ei.

Hater-käsitteen ongelmana on se, että sitä käytetään todella helposti ihmisistä, jotka ovat asioista eri mieltä tai asettuvat nettipersoonaa vastaan. Yleinen esimerkki ovat joihinkin nettimaailmassa tunnettujen bodaus- ja fitnesspersooniin kohdistuvat epäilyt lisäravinteita vahvempien aineiden käytöstä. Jos nämä henkilöt itse eivät puolustaudu syytöksiltä, on heillä faneja, jotka tekevät sen heidän puolestaan. Yleisimmät puolustajien käyttämät argumentit ovat "et pystyisi samaan", "et ole valmis tekemään töitä kroppasi eteen ja siksi syytät toisia aineiden käytöstä" tai "olet kateellinen x:n menestyksestä". Toki oikeasti kateellisiakin ja kaikille päätään aukovia on, mutta harvoin bodarien kohdalla roinasyytökset ovat ihan perättömiä. Suunnitelmissani on kirjoittaa fitnessnaisten douppaamisesta lähitulevaisuudessa, joten tällä kertaa ei siitä sen enempää.

Jos haluatte keskustella kirjoituksistani, kommentoikaa kommenttikenttään, laittakaa sähköpostia tai viestiä Eat Fat Stay Fitin FB-sivuille. Seuraavassa artikkelissa käsittelen some-maailman täydellisiä fitnesspariskuntia, joten herkkänahkaisimmat olkaa varuillanne!

Rakkaudella,

Kasvoton, lihakseton, dissaava ja nimimerkin takaa huuteleva sunnuntaiblogisti

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti