Kamppailulajit syynissä

Koska tiedän tämän blogin lukijoiden joukossa olevan jonkin verran kamppailulajien harrastajia, hyppään tällä kerralla pois fitnessmaailmasta ja avaan hieman ajatuksiani eri kamppailulajeista. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut jutun stereotypisista vapaaottelun harrastajista, mutta nyt mennä itse lajeihin. Keskityn nimenomaan kamppailu-urheiluun, enkä käsittele lainkaan puhtaita itsepuolustuslajeja, kuten Krav Magaa ja defendoa. Vaikka minulla onkin jonkin verran kompetenssia kirjoittaa tästä aihepiiristä, myönnän etteivät tietoni riitä perinpohjaiseen analyysiin esim. jokaisesta karaten tyylisuunnasta. Oma harrastuneisuuteni on keskittynyt vääntämiseen pyjaman kanssa, joskus ilman sitä.

Olympialajit - kovin juttu maailmalla

Kamppailulajien harrastajamääristä on vaikea saada nopealla googlettamisella suht luotettavia tilastoja. Esim. yksi sivu antaa judon harrastajamääräksi maailmalla huikeat 28 miljoonaa, toinen 2,2 miljoonaa. Yhtä kaikki on selvää, että olympialaisten ohjelmaan kuuluvat kamppailulajit ovat harrastajamääriltään suurimpia kamppailulajeja. Judo, taekwondo, paini ja nyrkkeily ovat siis levinneidempien kamppailulajien kohdalla. Nämä lajit aloitetaan nykyään useimmiten hyvin nuorella iällä, ja lapset ja nuoret muodostavatkin suurimman kyseisten lajien harrastajaryhmän ainakin Suomessa. Olympiastatus takaa sen, että kilpailu on oikeasti kovaa, eikä maailman huipulle ole juurikaan toivoa, jos olet aloittanut harrastuksen yli 15-vuotiaana. Mielenkiinnolla odotan, miten karaten pääsy vuoden 2020 olympialaisiin vaikuttaa sen suosioon ja kansainväliseen tasoon.  Toisaalta thainyrkkeily on erittäin kova juttu Thaimaassa, ja vaikka siitä tuskin olympialajia tuleekaan, on laji sen verran laajalle levinnyt, ettei kyseessä ole mikään marginaalilaji kamppailulajeista puhuttaessa.

Suomalaisia keskustelupalstoja seuraamalla saa kuitenkin sen käsityksen, että suurimman huomion kamppailulajeista keräävät vapaaottelu, brasilailainen jujutsu (bjj) ja lukkopaini. Vapaaottelun ja erityisesti sen keskeisimmän organisaation UFC:n suosion ymmärrän hyvin - se tarjoaa nykyihmiselle gladiaattorihenkisistä meininkiä ja moneen vetoaa lajin monipuolisuus. Vaikken itse seuraakaan vapaaottelua kovinkaan aktiivisesti, tykkään katsoa otteluita silloin tällöin ja arvostan todella paljon kehään meneviä ottelijoita. Se mistä en liiemmin UFC:n touhussa välitä, on ottelijoiden uhoaminen sosiaalisessa mediassa  ennen otteluita (suomalaisottelijatkin ovat harrastaneet tätä) ja punttitustilaisuuskähinät. Toki tämä kaikki luo jännitettä ennen matsia ja show tunnetusti myy Amerikassa. Elän ehkä menneessä maailmassa, mutta itse toivoisin ottelijoiden kunnioittavan tosiaan, katsovan kehässä kuka on kuka ja lopuksi vain lyövän kättä päälle.

UFC:n suosion kasvu on osaltaan vaikuttanut siihen, ettei ammattinyrkkeily ole enää  yhtä suuri juttu kuin aikaisemmin. Silti suuret nyrkkeilymatsit keräävät edelleenkin hyvin yleisöä ja matsit ovat todellisia tapahtumia. Vaikka suuren yleisön silmissä ammattinyrkkeily on se kovempi juttu, on amatöörinyrkkeilyn taso todella kova. Moni lupaavahko suomalainen amatöörinyrkkeilijä on vaihtanut ammattilaispuolelle huomattuaan, etteivät rahkeet tai motivaatio riitä olympiamitalin tavoitteluun. Moni menestynyt amatöörinyrkkeilijä elää varmasti leveämmin kuin pikkuliitoissa huonoilla korvauksilla ottelevat ammattilaiset.

Muutaman vuoden takainen suuri vapaaottelubuumi on hiipunut, eivätkä peruskurssit kerää enää samalla lailla väkeä kuin Sali-vapaaottelurealityn aikaan. Sen sijaan varsinkin aikuisiällä kamppailulajeista kiinnostuvat näyttävät edelleen hakeutuvan varsinkin bjj:n ja lukkopainin pariin. Pystyottelemisesta kiinnostuneille potkunyrkkeily ja thainyrkkeily lienevät tällä hetkellä ensisijaisia vaihtoehtoja. Miksi sitten kamppailusta kiinnostunut parikymppinen sukupuoleen katsomatta aloittaa mieluummin bjj:n kuin judon? Bjj on aikuiselle huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin judo. Toiseksi bjj on onnistunut markkinoimaan lajiaan paremmin ja se on siksi "lifestylekamppailijoiden" suosiossa. Näen bjj:n suosiossa hieman samaa kuin CrossFit-huumassa: molempien harrastaminen on juuri nyt trendikästä, ja saleja pyöritetään avoimen kaupallisesti.  Monet olympiakamppailulajien seurat elevät valitettavasti vielä monin tavoin 70-lukua, mitä markkinointiin tulee. Bjj:n ja lukkopainin parissa osataan  käyttää somea selvästi paremmin kuin esim. judossa ja painissa. Bjj:n piirissä kynnystä kilpailla on laskettu sillä, että kisoissa on omat luokkansa jokaiselle vyöarvolle. Näin olleen kotimaisissa kisoissa näyttää olevan aina hyvin ottelijoita, eikä aloittelija joudu suoraan mustavöisen hampaisiin, kuten judokisoissa saattaa käydä. Toisaalta asiassa on kääntöpuolikin, sillä bjj:ssa jaetaan myös maailmanmestaruuksia eri vyöarvoille. Tämä syö mielestäni maailmanmestaruuden arvoa.

Mitä tulee bjj:n ja lukkopainin kansainväliseen tasoon, ovat lajit ehdottomasti suosiostaan ja kiistattomasta urheilullisuudestaan huolimatta vielä kaukana siitä, mitä judo ja paini ovat maailmalla. Suomalaiset ovat ymmärtääkseni menestyneet sekä bjj:ssa että lukkopainissa kansainvälisestikin, mutta miten tilanne mahtaisi muuttua, jos kovan kamppailukulttuurin maista kuten Japanista, Venäjältä, Mongoliasta Georgiasta ja muista Kaukaasian maista alkaisi yhtäkkiä ilmaantua koko ikänsä vääntäneitä karvaisia ukkoja bjj- ja lukkopainikisoihin? Ja joillekin voi tulla yllätyksenä se, että judo on aika kova juttu bjj:n kotimaassa. Katsokaa vaikka parhaita paloja Rion olympialaisista.

 Sääntöjen vaikutus lajien suosioon ja kiinnostavuuteen

 

Kamppailulajien kohdalla kuulee edelleen valitettavan usein keskusteltavan edelleen siitä, mikä laji on toimivin, paras tai kovin. Yleensä ihmisten mielissä on perinteinen asetelma, jossa joudutaan kohtaamaan väkivaltaa nakkikioskin jononssa. Kuten jo alussa mainitsin, itsepuolustustilanteita ei juurikaan harjoitella kamppailu-urheilun puolella - niihin keskitytään toisissa lajeissa, joissa taas ei kilpailla urheilumielessä. Minua huvittaa se, että kamppailulajeja harrastamattomilla tai useamman eksoottisen lajin peruskurssisillisalaatin käyneillä vaikuttaa olevan vahvat mielipiteet siitä, mikä laji on paras, tehokkain ja ylivoimaisin. Väitän, että kontaktiin ja fyysiseen mittellöön tottunut kamppailu-urheilun harrastaja on tavallista kansalaista paremmassa valmiudessa ottamaan vastaan mahdolliset väkivaltatilanteet salin ulkopuolella, oli laji mikä tahansa. Parasta on tietysti välttää näihin tilanteisiin joutuminen.

Olen kuullut ties millaisia väitteitä kamppailulajeista: toiset ovat parempia, koska niissä lyödään ja potkitaan. Joidenkin mielestä painiminen on arvatenkin liian homoeroottista, jonkun mielestä bjj on edelleen ylivertainen UFC 1:n takia ja joku taas saattaa viehättyä Han Moo Doon kaltaisista kieltämättä näyttävistä, mutta valitettavasti epärealistisista lajeista. Ehkä huvittavin kuulemani kommentti liittyi judoon. Kommentoija sanoi judon olevan huono laji siksi, koska siinä on säännöt. Siis säännöt! Toivottavasti hänelle ei tule yllätyksenä, vapaaottelussakin on säännöt, jotka toki vaihtelevat liitoittain. Nyrkkeilijä diskataan varmasti, jos hän potkaisee vastustajaansa. Potkynyrkkeilijälle tulee huutia, jos hän heittää vastustajansa kanveesiin. Kamppailulajit eivät ole baaritappelua, vaan urheilua. Se, että miellyttävätkö säännöt kaikkia, on toinen juttu.

Tiettyjen lajien seuraaminen saattaa olla satunnaiselle katsojalle hyvin hankalaaa, jos ei tunne sääntöjä riittävän hyvin. Tässä mielessä vapaaottelu ja ammattinyrkkeily ovat suuren yleisön silmissä helpompia ja yksinkertaisimpia seurattavia, ja monien mielestä myös viihdyttävimpiä Todellisuus on toki karumpi, ja olen itsekin nähnyt hyvin monia tylsiä vapaaottelumatseja. On kuitenkin selvää, että monelle maallikolle vapaaottelu on selkeämpää seurattavaa kuin judo tai paini. Judossa säännöt ja niiden tulkinnat ovat muuttuneet siihen tahtiin, etteivät harrastajatkaan mahda enää pysyä perässä. Ihmettelen silti niitä, joiden mielestä bjj-kisat ovat judoa viihdyttävämpää seurattavaa. Itse tykkään kovasti vääntää matossa, mutta en ole juurikaan jaksanut katsoa bjj-matseja, sillä ne ovat usein aika hidastempoista kuristuksen tai lukon hakemista.

Niille, jotka valittavat jatkuvasti tiettyjen kamppailulajien tylsyydestä, annan kullanarvoisen vinkin: katsokaa WWE:tä! Siellä tulee varmasti komeita heittoja, iskuja tulee ja niitä otetaan vastaan, veri valuu lähes joka matsissa ja mikä tärkeintä, myös tissejä vilahtelee silloin tällöin. Jokaisessa kamppailulajissa on viihdyttäviä matseja, mutta myös tylsää kyttäilyä. Kahden tasaväkisen ottelijan kohdatessa matsit ovat huipputasolla taktisia ja molemmat välttelevät virheitä. Näinhän asia on muissakin urheilulajeissakin - eihän jalkapallossakaan huippujoukkuiden kohtaamiset ole yleensä sellaista maali-iloittelua kuin kotisohvilla toivottaisiin.